Turvapaikanhakijan kääntyminen kristityksi on tutkittava tarkasti, lähtökohtana suullinen käsittely
21.4.2017 | OikeusuutisetKHO:2017:63
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Luopuminen islamista – Kristityksi kääntyminen – Sur place -tilanne – Uskonvakaumuksen tutkiminen
Iranista kotoisin oleva
turvapaikanhakija oli Maahanmuuttovirastolle tekemässään kansainvälistä
suojelua koskevassa hakemuksessa vedonnut haluunsa kääntyä
kristinuskoon. Myöhemmin turvapaikanhakija oli kastettu ja hän oli
toimittanut hallinto-oikeudelle selvitystä kristityksi kääntymisestään
sekä pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.
Hallinto-oikeus
oli ratkaissut asian turvapaikanhakijan eduksi kirjallisen aineiston
perusteella järjestämättä pyydettyä suullista käsittelyä.
Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään lyhyesti todennut,
ettei asiassa ollut syytä epäillä turvapaikanhakijan kristillistä
vakaumusta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että
uskonnollisen kääntymisen merkitys kansainvälisen suojelun perusteena
riippuu turvapaikanhakijan kotimaan olosuhteista. Kääntymisen aitouden
selvittäminen on olennaista sellaisissa tapauksissa, joissa
kristinuskoon kääntyminen sinänsä voi johtaa vainon vaaraan kotimaassa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Irania koskevan maatiedon
perusteella kristinuskoon kääntyneet entiset muslimit voivat olla
Iranissa vainon vaarassa palatessaan maahan. Tämän vuoksi asiassa oli
merkitystä sillä, oliko Iranista tulevan turvapaikanhakijan kääntyminen
kristinuskoon todellinen muutos hänen uskonnollisissa käsityksissään vai
oliko kääntymiseen vedottu yksinomaan kansainvälisen suojelun
saamiseksi ilman uuden uskonnollisen vakaumuksen ja elämäntavan
omaksumista.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että
henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnin, varsinkin kun kyse on
uskonnollisen kääntymisen aitoudesta, voitiin katsoa edellyttävän
valitusvaiheessa hakijan itsensä suullista kuulemista samoin kuin
mahdollisten todistajien kuulemista. Uskonnollista kääntymistä ei voitu
ottaa kansainvälisen suojelun perusteeksi ilman, että oltiin riittävällä
tavalla selvitetty kääntymisen aitoutta niin omantunnonkysymyksenä kuin
elämäntapana. Samalla voitiin selvittää sitä, millainen käsitys
henkilöllä itsellään oli kääntyneiden asemasta kotimaassaan ja miten hän
aikoi uskontoa kotimaassa harjoittaa.
Korkein
hallinto-oikeus katsoi, ettei turvapaikanhakijan esittämästä
kirjallisesta aineistosta ollut käynyt ilmi sellaista kirjallista
selvitystä, jonka perusteella hallinto-oikeus oli voinut ratkaista
kysymyksen uskonnollisesta kääntymisestä suoraan toisin kuin
Maahanmuuttovirasto. Asian ratkaiseminen turvapaikanhakijan
uskottavuuden osalta oli edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista
ja turvapaikanhakijan henkilökohtaista kuulemista. Asian selvittäminen
hallinto-oikeudessa ei ollut ollut valitusasian ratkaisun kannalta
riittävää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia
palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja
sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Tiedote: