Eduskunta: Brysselin asiantuntijan katsaus: EU ja oikeusvaltioperiaate

​Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perussopimusten mukaisista perusarvoista, joten EU edellyttää kaikilta jäsenmailtaan sitoutumista siihen ja pyrkii levittämään sitä myös omien rajojensa ulkopuolelle

Koska oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on yksi EU-jäsenyyden
ehdoista, EU:n laajentumispolitiikka on ollut tehokas keino sen
levittämiseen EU:n lähialueilla. Periaatetta on pyritty levittämään
laajemmallekin sisällyttämällä siihen liittyviä ehtoja erinäisiin
kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin.

Vaikka tulevilta
jäsenmailta edellytetään oikeusvaltioperiaatteeseen sitoutumista,
periaatteen noudattamisen valvominen jäsenyyden jo toteuduttua on
osoittautunut haastavaksi. Nykyisistä jäsenvaltioista erityisesti Puolan
ja Unkarin toimet ovat viime aikoina herättäneet huolta oikeusvaltion
tilasta kyseisissä maissa. Komissio pyrki puuttumaan tilanteeseen
luomalla vuonna 2014 toimintakehyksen oikeusvaltioperiaatteen
vahvistamiseksi. Koska kehys perustuu käytännössä vain vuoropuheluun ja
suosituksiin, sen teho on jäänyt vaillinaiseksi ainakin Puolassa, joka
on toistaiseksi ainoa maa, jossa sitä on käytetty. Tämä on herättänyt
vaatimuksia siitä, että neuvosto käynnistäisi SEU 7 artiklan mukaisen
menettelyn, jonka puitteissa se voisi määrätä Puolalle ja ehkä myös
Unkarille konkreettisia seuraamuksia, esimerkiksi väliaikaisen
äänioikeuden menettämisen neuvostossa. Tämä olisi paitsi poliittisesti
uskaliasta myös luultavasti käytännössä mahdotonta, sillä menettelyn
käynnistäminen edellyttää yksimielisyyttä, jolloin Puola voi estää sen
käytön Unkarin osalta ja toisinpäin.

Toisena keinona puuttua
Puolan ja Unkarin toimintaan on ehdotettu niiden saaman EU-rahoituksen
katkaisemista. Tämä tuskin on mahdollista EU:n nykyisten
rahoitussääntöjen puitteissa, mutta sääntöjen muuttaminen saattaa nousta
esille EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä
neuvotteluissa.

Lisätietoa