EIT arvioi turvapaikanhakijoiden kohtelua Unkarin raja-alueella ja käännyttämistä Serbiaan

15.3.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tuoreessa tuomiossaan katsonut, että kaksi valittajana ollutta turvapaikanhakijaa olivat olleet vapautensa menettäneenä Unkarin raja-alueella ilman muodollista, perusteltua päätöstä, eikä vapaudenmenetystä myöskään voinut saattaa riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi.

Edellen EIT katsoi, että olosuhteet raja-alueella itsessään eivät yltäneet EIS 3 artiklan loukkauksen tasolle, mutta että tuota väitettä koskevaa tehokasta oikeussuojakeinoa ei ollut, minkä vuoksi siltä osin kyse oli EIS 13 artiklan loukkauksesta. Niin ikään käännyttäminen Serbiaan oli tehty ilman, että asiassa oli tutkittu valittajien vaaraa joutua käännyttämisen seurauksena EIS 3 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi ns. ketju-refoulmentin kautta Kreikassa, minkä vuoksi EIS 3 artiklan loukkaus todettiin käännyttämisen osalta.

EIT:n lehdistötiedotteesta:

The case of Ilias and Ahmed v. Hungary (application no. 47287/15) concerned the border-zone detention for 23 days of two Bangladeshi asylum-seekers as well as their removal from Hungary to Serbia. In today’s Chamber judgment1 in the case the European Court of Human Rights held, unanimously, that there had been:

a violation of Article 5 §§ 1 and 4 (right to liberty and security) of the European Convention on Human Rights because the applicants’ confinement in the Röszke border-zone had amounted to detention, meaning they had effectively been deprived of their liberty without any formal, reasoned decision and without appropriate judicial review;
no violation of Article 3 (prohibition of inhuman or degrading treatment) as concerned the conditions of their detention in the transit zone, but a violation of Article 13 (right to an effective remedy) as concerned the lack of an effective remedy with which they could have complained about their conditions of detention; and,
a violation of Article 3 on account of the applicants’ expulsion to Serbia insofar as they had not had the benefit of effective guarantees to protect them from exposure to a real risk of being subjected to inhuman or degrading treatment.

The Court found in particular that, in the applicants’ asylum proceedings, the Hungarian authorities had: failed to carry out an individual assessment of each applicant’s case; schematically referred to the Government’s list of safe third countries; disregarded the country reports and other evidence submitted by the applicants; and imposed an unfair and excessive burden on them to prove that they were at real risk of a chain-refoulement situation, whereby they could eventually be driven to Greece to face inhuman and degrading reception conditions.