EIT: Aleksei Navalniyn vangitseminen EIS:n vastaista, oikeudenkäynnit epäoikeudenmukaisia

2.2.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Euroopan ihmisioikeustuomioistuin (EIT) on tänään antamassaan tuomiossa katsonut, että oppositiojohtaja Aleksei Navalniyn pidättämiset ja vangitsemiset useilla kerroilla rauhanomaisten mielenosoitusten johdosta olivat olleet mielivaltaisia. Lisäksi kuusi seitsemästä häntä vastaan käydystä oikeudenkäynnistä olivat olleet epäoikeudenmukaisia mm. sen johdosta, että hänen puolestaan todistaneet todistajat automaattisesti oletettiin puolueellisiksi, ja ratkaisut perustettiin pelkästään poliisin tuomioistuimille tekemiin ilmoituksiin ilman, että niiden todenperäisyyttä lainkaan olisi tutkittu.

EIT katsoi myös, että EIS 11 artiklaa (kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suoja) oli loukattu, kun rauhanomaiset mielenosoitukset oli hajotettu, vaikka niiden yhteydessä ei ollut mitään merkkejä väkivaltaisuudesta.

EIT:n lehdistötiedotteesta:

In today’s Chamber judgment in the case of Navalnyy v. Russia (application nos. 29580/12, 36847/12, 11252/13, 12317/13 and 43746/14) the European Court of Human Rights held that there had been:

violations of Articles 5 (right to liberty), 6 (right to a fair trial) and 11 (right to freedom of assembly) of the European Convention on Human Rights

The case concerned the arrest of Aleksey Navalnyy on seven occasions at different public gatherings, and his subsequent prosecution for administrative offences. Mr Navalnyy complained that these measures had been politically motivated and had violated his human rights.

The Court found that all of the arrests had been disproportionate reactions to peaceful political gatherings, undertaken without any assessment of whether they were justified, and that they had violated Mr Navalnyy’s right to freedom of assembly. Taken together with other cases, they suggest the existence of a practice whereby police would interrupt an unnotified but peaceful gathering and arrest the participants as a matter of routine. The seven occasions when Mr Navalnyy had been arrested – and the two occasions when he had also been held in pre-trial detention – had all been arbitrary deprivations of his liberty, as no reason had been given as to why they were necessary in the circumstances. Finally, six of the seven proceedings for administrative offences had been unfair. The courts had based their judgments solely on the versions of events put forward by the police, whilst systematically failing to check their allegations, refusing Mr Navalnyy’s requests for the court to examine evidence, and automatically presuming bias on behalf of all witnesses who had testified in his favour.