Epämääräisten tilaajavastuulain mukaisiksi väitettyjen asiakirjojen aitous olisi tullut tarkistaa. Seuraamusmaksu.

KHO: Työsuojelu – Tilaajavastuulaki – Laiminlyöntimaksu – Tilaajan selvitysvelvollisuus – Asiakirjan aitous

A Oy oli työsuojelun vastuualueen
toimittamassa tarkastuksessa esittänyt B Oy:n kanssa tekemäänsä
sopimukseen liittyvänä tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan
mukaisena selvityksenä kaksi asiakirjaa, jotka oli otsikoitu
todistuksiksi verojen maksamisesta. Todistuksissa oli käytetty eri
kirjoitustyylejä ja -kokoja. Lisäksi teksti todistuksissa oli osittain
epäsuorassa. Työsuojelun vastuualueen Verohallinnolta saaman tiedon
mukaan verotietoja koskevat todistukset eivät ole olleet aitoja. A Oy
oli samaan sopimukseen liittyvänä tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 4
kohdassa tarkoitettuna selvityksenä esittänyt asiakirjan, jonka
antajaksi oli merkitty työeläkevakuutusyhtiö ja joka oli otsikoitu
TyEL-vakuutuksen maksutodistukseksi. Todistuksessa oli käytetty eri
kirjoitustyylejä ja -kokoja. Teksti oli osittain epäsuorassa. Lisäksi
todistuksesta olivat puuttuneet alaviitteet eli yritys- ja
yhteisötietolain 15 §:ssä tarkoitetut tiedot (työeläkevakuutusyhtiön
yhteisötunnus, rekisteriin merkitty toiminimi, kotipaikka ja osoite).
Työsuojelun vastuualueen työeläkevakuutusyhtiöltä saaman tiedon mukaan
TyEL-todistuksena esitetty asiakirja ei ole ollut aito.

Työsuojelun
vastuualue oli katsonut, että A Oy ei ollut osoittanut riittävää
huolellisuutta hyväksymällä B Oy:n epämääräiset todistukset. A Oy:lle
oli tämän seikan ja eräiden muiden seikkojen perusteella määrätty 5 200
euron laiminlyöntimaksu.

Hallinto-oikeus oli katsonut, että
todistukset eivät olleet siinä määrin virheellisen näköisiä, että A Oy:n
edustajien olisi ollut syytä epäillä niiden aitoutta pelkästään niiden
ulkoasun perusteella. Hallinto-oikeus oli asiaa kokonaisuutena harkiten
pitänyt A Oy:n laiminlyöntiä siten vähäisenä, että laiminlyöntimaksu oli
perusteltua ja kohtuullista jättää määräämättä tilaajavastuulain 9 §:n 4
momentin nojalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että
tilaajavastuulain perusteella tilaajan on hankittava laissa
tarkoitetuissa tilanteissa sopimusosapuolestaan tietoja ja selvityksiä,
joiden perusteella tilaaja voi arvioida sopimuskumppaninsa
luotettavuutta. Kun tilaaja arvioi sopimuskumppaninsa luotettavuutta,
arvioinnissa merkittävänä tekijänä on pidettävä sitä, ovatko
sopimuskumppanin toimittamat selvitykset aitoja vai ei. Tämän vuoksi
tilaajan on varmistettava saamansa selvityksen aitous, jos saadun
selvityksen aitoutta on aihetta epäillä. Koska työeläkevakuutusyhtiö oli
lain nojalla ollut velvollinen merkitsemään yritys- ja yhteisötietolain
15 §:ssä tarkoitetut tiedot antamaansa todistukseen, TyEL-vakuutuksen
maksutodistus oli olennaisesti puutteellinen. A Oy:n olisi siten tullut
epäillä työeläkevakuutusyhtiön todistuksena esitetyn asiakirjan aitoutta
ja varmistaa asia. A Oy:n olisi tällöin tullut varmistaa myös muun
sopimuskumppaniltaan saamansa selvityksen aitous ja kiinnittää huomiota
verotietoja koskevien selvitysten kirjoitusasussa oleviin
poikkeavuuksiin. Koska A Oy ei ollut näin menetellyt vaan se oli
hyväksynyt selvitykseksi asiakirjoja, joiden aitoutta oli ollut aihetta
epäillä, A Oy oli laiminlyönyt tilaajavastuulain 5 §:n mukaisen
selvitysvelvollisuutensa. Koska A Oy:n tekoa ei ollut katsottava
vähäiseksi, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen
ja saattoi työsuojelun vastuualueen päätöksen voimaan. Äänestys 4–1.

• 17.1.2017/130