Turvapaikan saanut sai luvan tuoda lapsensa Suomeen, vaikka oli jättänyt tämän kuusi vuotta aiemmin kotimaahansa äitinsä hoitoon

KHO:2016:204

Ulkomaalaisasia – Perheenyhdistäminen – Turvapaikan saanut perheenkokoaja – Alaikäinen lapsi – Perheenjäsen

A oli paetessaan Mogadishusta
Etiopiaan kesäkuussa 2008 jättänyt alle 2-vuotiaan lapsensa B:n oman
äitinsä huollettavaksi Mogadishuun. A:lle oli myönnetty
perhesideperusteinen oleskelulupa Suomeen väärillä henkilötiedoilla
lokakuussa 2009 ja hän oli saapunut Suomeen joulukuussa 2009. A oli
helmikuussa 2010 turvapaikkaa hakiessaan kertonut esiintyneensä
aikaisemmin väärillä tiedoilla. A:lle oli myönnetty henkilökohtaiseen
vainoon perustuvasta syystä turvapaikka ja pakolaisasema marraskuussa
2011. Samassa kuussa A haki lapselleen B:lle oleskelulupaa perhesiteen
perusteella.

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko B:tä
pitää perheenkokoajana toimivan äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1
momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle myönnetään oleskelulupa
ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) perusteella.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi Suomesta turvapaikan saaneen A:n ja hänen
lapsensa B:n eron johtuneen pakottavista syistä. Yhteisen perhe-elämän
päättymiseen johtaneiden syiden arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei
ollut sillä, että A oli alun perin tullut Suomeen vääriä henkilötietoja
käyttäen. Vainon vuoksi pakenemaan joutuneen äidin ei voitu olettaa
luopuneen alle 2-vuotiaan lapsensa huollosta pelkästään sillä
perusteella, että hän oli jättänyt lapsen oman äitinsä luokse asumaan
lähtömaahansa. A oli lisäksi hakenut lapselleen oleskelulupaa kolme
viikkoa oman turvapaikkapäätöksensä saamisen jälkeen eli
viivyttelemättä. A oli siten toiminnallaan Suomeen saavuttuaan
osoittanut, että hänen tarkoituksenaan ei ollut luopua lapsensa
huollosta pysyvästi. A oli myös pitänyt yhteyttä omaisiinsa Somaliassa
ja tukenut heitä taloudellisesti. Asiassa ei lapsen ikä äidin paon
tapahtumahetkellä huomioon ottaen voitu antaa ratkaisevaa merkitystä
sille, että B oli perheenyhdistämishaastattelussa vuonna 2014 kertonut
pitävänsä A:n äitiä eli isoäitiään omana äitinään.

Kaikki
asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus
katsoi, että B:tä oli pidettävä äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1
momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.

• KHO:2016:204