Toistuvasti rikoksiin syyllistynyt kiintiöpakolainen voitiin karkottaa, koska pakolaisuuteen johtaneet syyt olivat poistuneet

KHO:2016:199

Ulkomaalaisasia – Pakolaisaseman lakkauttaminen – Muuttuneet olosuhteet – Suojelun tarve – Karkottaminen – Maahantulokielto – Kokonaisharkinta – Rikokset – Perhe-elämän suoja – Etelä-Irak – Basran lääni

Suomeen pakolaiskiintiössä
hyväksytyn Irakin kansalaisen A:n valituksen johdosta oli ratkaistava,
oliko hänen pakolaisasemansa voitu lakkauttaa. Tämän lisäksi oli
erikseen tutkittava, oliko vuonna 1996 Suomeen saapunut A voitu määrätä
karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin ja toistaiseksi voimassa olevaan
koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Irakin
yhteiskunnallisissa olosuhteissa oli katsottava A:n Suomeen saapumisen
jälkeen tapahtuneen pakolaisaseman kannalta merkittäviä ja pysyväksi
arvioitavia muutoksia, joiden voitiin katsoa poistavan hänen kotimaasta
pakenemisensa syynä olleen pelon joutua oikeudenloukkausten kohteeksi
hänen Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteensä ja
toimintansa vuoksi. A:n ei katsottu täyttävän turvapaikan myöntämisen
edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. A:n ei hänen
henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella katsottu olevan myöskään
ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun
toissijaisen suojelun tarpeessa. Etelä-Irakissa sijaitsevan Basran
läänin turvallisuustilanteesta ja A:n henkilökohtaisista olosuhteista
kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hänen ei katsottu
olevan todellisessa vaarassa joutua Basraan palautettuna kärsimään
ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua
mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi, että olosuhteet, joiden vallitessa A:sta oli
tullut pakolainen, olivat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos oli
merkittävä ja pysyvä. A ei enää ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa,
eikä käsillä ollut aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta
johtuvia pakottavia syitä, joiden perusteella A olisi voinut kieltäytyä
turvautumasta kansalaisuusvaltionsa suojeluun. A:n pakolaisasema oli
voitu lakkauttaa.

A oli syyllistynyt Suomessa toistuvasti
vakaviin rikoksiin ja käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi
muiden turvallisuudelle. A:n karkottamista vastaan puhuivat hänen
Suomessa olevat perhesiteensä ja hänen pitkä oleskelunsa Suomessa. A:lle
ei hänen pitkästä maassaolostaan huolimatta ollut kehittynyt Suomeen
merkittäviä siteitä. Kun otettiin huomioon A:n muiden turvallisuudelle
ja yleiselle järjestykselle aiheuttama pitkäaikainen ja vakava uhka,
hänen karkottamistaan Etelä-Irakin Basraan ei ollut pidettävä Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaisena. A oli voitu määrätä
karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä toistaiseksi voimassa olevaan
maahantulokieltoon.

• KHO:2016:199