KKO: Poliisin sellipuhuttelulla ilman avustajan läsnäoloa ei saada käyttökelpoista näyttöä rikoksesta

KKO:2016:96

Oikeudenkäyntimenettely – Todistelu – Hyödyntämiskielto
Oikeudenkäyntiavustaja – Oikeus avustajaan
Esitutkinta
Itsekriminointisuoja

A oli vangittuna ollessaan
kuudennen ja seitsemännen esitutkintakuulustelunsa välisenä aikana
kolmena peräkkäisenä päivänä ilman puolustajansa läsnäoloa tapahtuneissa
puhuttamisissa tunnustanut esitutkintaa hoitaneelle
rikosylikonstaapelille surmaamisteon ja kertonut muutoinkin tälle tekoon
liittyneistä seikoista. Tätä aikaisemmissa ja myös puhuttamisia
seuranneissa esitutkintakuulusteluissa, joissa A oli ollut puolustajansa
avustamana, A oli kiistänyt osallisuutensa murhaan sekä muihin
tutkittavana olleisiin rikoksiin.

A tuomittiin hovioikeudessa
murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Hovioikeuden syyksilukeminen oli
perustunut osaksi rikosylikonstaapelin todistajankertomukseen siitä,
mitä A oli tälle puhuttamisissa kertonut.

Korkeimman oikeuden
ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n
puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa oli loukattu
niin, ettei rikosylikonstaapelin todistajankertomusta saanut hyödyntää
näyttönä A:n syyllisyydestä. Ratkaisussa katsottiin myös, ettei A:n
puhuttamiselle ollut ollut edellytyksiä tämän mielentilan vuoksi.

24. – – – Korkein oikeus toteaa, ettei laissa
säädettyjä epäillyn itsekriminointisuojaa koskevia tai muita
vähimmäisoikeuksia voida vaarantaa tai kiertää kohdistamalla epäiltyyn
kuulustelutoimenpiteitä varsinaisten esitutkintakuulustelujen
ulkopuolella. Kuten ihmisoikeustuomioistuin on edellä kohdassa 18
kerrotulla tavalla korostanut, itse esitutkintatoimenpiteen muodolla ei
ole määräävää merkitystä sen arvioimisessa, onko rikoksesta epäillyllä
ollut avustajan tarvetta vai ei. Korkein oikeus katsoo, että
asianmukaisesti toteutettuja alustavia puhutteluja lukuun ottamatta
tulisi lähtökohtaisesti kokonaan pidättäytyä sellaisesta
esitutkintaviranomaisten ja epäillyn välisestä varsinaisten
esitutkintakuulusteluiden ulkopuolella tapahtuvasta yhteydenpidosta,
jolla pyritään selvittämään tutkittavaa rikosta ja jossa epäillyllä ei
ole mahdollisuutta keskustella avustajansa kanssa. Mikäli epäilty
ilmaisee kuulustelujen ulkopuolella halunsa kertoa jotain epäiltyyn
rikokseen liittyvää tai tunnustaa tekonsa, tulisi keskustelua jatkaa
vasta sen jälkeen, kun epäillyllä on ollut mahdollisuus keskustella
asiasta avustajansa kanssa sekä saada avustajansa läsnä kuulusteluun,
jollei hän ole oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla tehokkaasti
luopunut tästä oikeudestaan.

• KKO:2016:96