Työmatkakulut olivat vähennyskelpoisia kun vanhempi tapasi lapsiaan toisessa asunnossaan lasten kotipaikkakunnalla

KHO:2016:188

Henkilökohtaisen tulon verotus – Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset – Asunto – Perhe

A työskenteli vakituisessa
työpaikassa Etelä-Karjalassa sijaitsevassa X:n kaupungissa, jossa
hänellä oli myös vuokra-asunto. A:lla oli kaksi yhteishuoltajuudessa
olevaa alaikäistä lasta, jotka asuivat vakinaisesti ja olivat kirjoilla
äitinsä luona. A oli jäänyt asumaan entiseen Pohjois-Savossa
sijaitsevassa Y:n kaupungissa olevaan omakotitaloon, jossa hän vietti
vapaa-aikansa lastensa kanssa. Sopimuksen mukaan lapset olivat isänsä
luona 7-8 yötä kuukaudessa.

A:lla oli työskentely- ja
perhesuhteistaan johtuen käytössään kaksi asuntoa. Asiassa oli kysymys
siitä, voidaanko A:n Y:n kaupungissa sijaitsevaa asuntoa pitää
tuloverolain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntona, josta
työpaikkaan ja takaisin aiheutuvat matkakustannukset ovat lainkohdassa
tarkemmin säädetyin edellytyksin ansiotulon hankkimisesta johtuneina
menoina vähennyskelpoisia.

Asiassa oli otettava huomioon,
millaisessa käytössä Y:n kaupungissa sijaitseva asunto oli. Kysymys oli
asunnosta, jossa A osan ajastaan asui perheensä kanssa. Se seikka, että
A:n lapset asuivat suurimman osan ajasta äitinsä luona ja olivat siellä
kirjoilla, ei ollut ratkaiseva. Näin ollen A:n Y:n kaupungissa
sijaitsevaa asuntoa oli näissä oloissa pidettävä hänen tuloverolain 93
§:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntonaan ja matkakustannukset tästä
asunnosta työpaikkaan kaupunkiin X olivat lainkohdassa säädetyin
edellytyksin ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina
vähennyskelpoisia.

• KHO:2016:188