Turvapaikan epääminen poissulkemislausekkeen perusteella edellyttää yksilöllistä näyttöä henkilön syyllistymisestä tekoon, jonka perusteella turvapaikka voidaan jättää antamatta

KHO:2016:181

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Poissulkemislauseke – Näytön arviointi – Näyttövelvollisuus – Perusteltua aihetta epäillä

Maahanmuuttovirasto ja
hallinto-oikeus olivat katsoneet A:lla olevan perustellusti aihetta
pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa
tarkoitetulla perusteella. Asiassa ei näin ollen ollut riitaa
turvapaikan myöntämisen edellytyksistä. Maahanmuuttovirasto ja
hallinto-oikeus olivat kuitenkin katsoneet olleen perusteltua aihetta
epäillä hänen syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa
tarkoitettuihin tekoihin, minkä vuoksi hänelle ei ollut myönnetty
turvapaikkaa. Asiassa tuli näin ollen arvioida, oliko näytetty, että
ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset jättää
turvapaikka antamatta olivat tässä asiassa täyttyneet.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että pelkkä epäily tai spekulaatio ei riitä
näyttökynnyksen ylittymiseen, vaan viranomaisten tulee näyttää, että
asiassa on perusteltua tai vakavaa syytä epäillä henkilön tehneen 87 §:n
2 momentissa tarkoitetun teon. Poissulkemislausekkeita on tulkittava
suppeasti ja niiden soveltaminen edellyttää aina viranomaisen esittävän
selvitystä poissulkemisperusteen soveltumisesta juuri kysymyksessä
olevaan henkilöön. Viranomaisen näkemys sen epätodennäköisyydestä, että
henkilö ei hänen asemaansa ja tiedustelupalvelussa yksitoista vuotta
kestäneeseen toimintaansa nähden olisi syyllistynyt
poissulkemislausekkeen alaisiin tekoihin, ei ollut riittävää lausekkeen
soveltamiseksi etenkin ottaen huomioon, että A:n oli asiassa ilmenneen
selvityksen perusteella katsottava olleen verraten alhaisessa asemassa
Irakia hallinneen Baath-puolueen hierarkiassa samoin kuin
sotilastiedusteluorganisaatioissa. A oli kiistänyt tehneensä
ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdassa mainittuja tekoja,
eikä Maahanmuuttovirasto ollut näyttänyt, että olisi perusteltua
aihetta epäillä hänen tehneen jonkun mainituissa kohdissa tarkoitetun
teon. Asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella
olisi perusteltua aihetta epäillä A:n syyllistyneen ulkomaalaislain 87
§:n 2 momentissa ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven
yleissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin.
Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin
poissulkemislausekkeen soveltamisen osalta ja asia palautettiin
Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:2016:181