Lausunto direktiivistä kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa

Dnro 54/2016

Lausuntopyyntönne: VM/1875/03.01.00/2016, 27.10.2016
LAUSUNTO KOMISSION EHDOTUKSESTA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN RIITOJENRATKAISUMEKANISMISTA EU:SSA

Valtiovarainministeriö on 27.10.2016 pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) lausuntoa komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa. Asianajajaliitto kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Asianajajaliitto pitää toimivaa kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismia erittäin tärkeänä verovelvollisten oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta. Riitojenratkaisumekanismien kehittäminen on erityisesti tarpeen, koska kansainvälisten veroriitojen määrä ja niiden rahallinen intressi ovat jatkuvasti kasvaneet. Myös lisääntyvä kansainväliseen verotukseen liittyvä sääntely ja ohjeistus edellyttävät sitä, että verovelvollisella on tehokkaat keinot eliminoida erilaisista tulkinnoista johtuva kaksinkertainen verotus. Nykyisillä instrumenteilla tähän tavoitteeseen ei vielä kaikissa tilanteissa päästä.

Komission ehdotus neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa (COM(2016) 686 final; “Direktiiviehdotus”) vastaa Asianajajaliiton mielestä hyvin edellä kuvattuun oikeusturvatarpeeseen EU:n alueella toimivien yritysten osalta. Yleisesti ottaen Asianajajaliitto pitää Direktiiviehdotuksen mukaista riidanratkaisumekanismia erittäin tärkeänä instrumenttina, jolla voidaan vähentää kaksinkertaisesta verotuksesta ja siihen liittyvästä epävarmuudesta yritysten liiketoiminnalle aiheutuvia haittoja. Direktiiviehdotukseen sisältyvät valitusmahdollisuudet kansalliseen tuomioistuimeen tietyistä menettelykysymyksistä lisäävät instrumentin toimivuutta ja verovelvollisten oikeusturvaa.

Asianajajaliitto toivoo, että valtiovarainministeriö osallistuu aktiivisesti Direktiiviehdotuksen valmisteluun ja pyrkii osaltaan edistämään asian etenemistä kuin myös myöhemmin direktiivin implementoimista Suomen kansalliseen lainsäädäntöön mahdollisimman nopeassa aikataulussa.

Direktiiviehdotuksen yksityiskohtien osalta Asianajajaliitto haluaa nostaa esille seuraavat seikat.

Direktiiviehdotus on rajattu yritystulon kaksinkertaista verotusta koskeviin riitoihin. Direktiiviehdotuksen 1 artiklassa tämä on määritetty siten, että direktiivi soveltuu verovelvollisiin, jotka maksavat yritystulostaan (“income from business”) jotain Direktiiviehdotuksen liitteessä mainittua veroa. Suomen osalta kyseiset verot ovat valtion tulovero ja yhteisöjen tulovero. Suomen osalta Direktiiviehdotuksen valmistelussa ja sen implementoinnissa on otettava erityisesti huomioon tulolähdejako. Tulolähdejako ei Asianajajaliiton käsityksen mukaan voi vaikuttaa Direktiiviehdotuksen mukaisen instrumentin soveltamiseen. “Income from business” ei voi rajoittua vain elinkeinotoiminnan tulolähteeseen vaan se pitää ymmärtää laajemmin. Esimerkiksi tuloverolain mukaan verotettavia yhteisöjä (kuten kiinteistöyhtiöitä) ei ole Direktiiviehdotuksen tarkoitus huomioiden perusteltua jättää Direktiiviehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Valmistelussa on tärkeää ottaa huomioon, ettei implementointi jätä asiaa tulkinnanvaraiseksi.

Asianajajaliitto ei myöskään näe perusteltuna rajata Direktiiviehdotusta vain yritystuloon, vaan riidanratkaisun tulisi olla mahdollista kaikissa kaksinkertaisen verotuksen tilanteissa. Direktiiviehdotus tulisi näin ollen laajentaa koskemaan myös esimerkiksi yksityishenkilöiden tulojen kaksinkertaista verotusta myös muun tulon kuin yritystulon osalta. Esimerkiksi palkka- ja muun ansiotulon kaksinkertainen verotus voi tosiasiassa estää työvoiman vapaata liikkuvuutta ja välillisesti myös haitata liiketoiminnan harjoittamista yhteisön alueella.

Direktiiviehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan säännöstä kolmen vuoden määräajasta tulisi täsmentää tulkintaongelmien välttämiseksi. Hakemus (“complaint”) tulisi katsoa jätetyn määräajassa, jos 3 artiklan 3 kohdan a–e alakohdissa mainitut tiedot sisältävä hakemus on jätetty säädetyssä ajassa. Viranomaisten mahdollisesti pyytämien lisätietojen toimittamisen f alakohdassa mainitulla tavalla ei voida edellyttää tapahtuvan edellä mainitun määräajan puitteissa. Viranomaisten tekemien lisätietopyyntöjen ei tule siten vaikuttaa siihen päivään, jolloin hakemus katsotaan vastaanotetuksi. Hakemuksen jättämisen yhden valtion toimivaltaiselle viranomaiselle pitäisi myös olla riittävää. Velvollisuus toimittaa hakemus tiedoksi toisen tai muiden valtioiden toimivaltaisille viranomaisille tulisi olla sen maan toimivaltaisella viranomaisella, johon hakemus on jätetty.

Direktiiviehdotuksen 11 artiklassa olisi perustelua todeta, että verovelvolliselle aiheutuneet kulut korvataan kunkin jäsenvaltion kansallisten säännösten mukaan. EU-oikeuden vastaavuusperiaate edellyttää, että riitojenratkaisumekanismin käyttämisestä verovelvolliselle aiheutuneita kuluja käsitellään samalla tavalla kuin kotimaisesta prosessista aiheutuneita kuluja.

Lisäksi Direktiiviehdotuksen 13 artiklan 2 kohtaan on syytä lisätä maininta, että kansallisen sääntelyn ja verosopimuksien lisäksi huomioon on otettava EU-oikeus. Tämä on välttämätöntä, koska jäsenvaltiot eivät välttämättä implementoi EU-sääntelyä kansalliseen sääntelyyn, vaan katsovat EU-oikeuden toteutuvan kansallisen sääntelyn teleologisen tulkinnan kautta.

Direktiiviehdotuksen 15 artiklan 6 kohdan sanamuotoa on täsmennettävä siten, että se kattaa vain verorikokset. Mainittu kohta oikeuttaisi nykyisen sanamuodon perusteella epäämään oikeuden riidanratkaisuinstrumentin käyttämiseen myös, jos on kyse “wilful default” tai “gross neglicence” -tilanteista eli tahallisesta laiminlyönnistä tai törkeästä huolimattomuudesta. Nykyinen sanamuoto voi johtaa Suomessa tulkinnanvaraisuuteen instrumentin soveltamisesta tilanteissa, joissa verovelvolliselle on määrätty verotusmenettelystä annetun lain 32.3 §:n mukainen veronkorotus. Kun otetaan huomioon kyseisen lainkohdan mukaisia veronkorotuksia koskeva verotus- ja oikeuskäytäntö, ei ole perusteltua eikä Direktiiviehdotuksen tarkoituksen mukaista mahdollistaa riidanratkaisumenettelyn epääminen tällaisissa tilanteissa. Edellä mainitut ilmaisut ovat muutoinkin liian tulkinnanvaraisia. Asianajajaliiton käsityksen mukaan kohdassa tarkoitettujen epäämismahdollisuuksien rajoittaminen verorikoksiin olisi täysin perusteltua.

Lopuksi Asianajajaliitto haluaa vielä todeta, että myös Direktiiviehdotuksen valmistelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että veroriitojen ajallista kestoa tulisi aktiivisesti pyrkiä lyhentämään. Verovelvollisten oikeusturvan kannalta pitkittyneet prosessit ovat merkittävä epäkohta.

Helsingissä marraskuun 16. päivänä 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Ritva Aalto, Roschier Asianajotoimisto Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.