Turvapaikanhakijan tuli osoittaa poistuneensa EU:n alueelta, jotta Dublin-sopimuksen mukainen vastuu hakemuksen tutkinnasta olisi rauennut

KHO:2016:157

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Vastuunmäärittämisasetus (ns. Dublin III) – Poistuminen jäsenvaltioiden alueelta – Kansainvälistä suojelua hakeneen näyttövelvollisuus

Maahanmuuttovirasto oli jättänyt
Nigerian kansalaisten A:n ja tämän alaikäisen lapsen kansainvälistä
suojelua koskevat hakemukset tutkimatta ja käännyttänyt heidät
Espanjaan, koska A oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta vuonna
2006 ja Espanja oli näin ollen edelleen vastuussa hänen
turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Hallinto-oikeus oli hylännyt
valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Valittajat olivat
väittäneet, että Espanjan vastuu A:n hakemuksen käsittelystä oli
vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla lakannut, koska
A oli palannut Nigeriaan vuonna 2006 ja tullut sieltä Suomeen vuonna
2014 ja siten poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen
kuukauden ajaksi.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa
mainituilta osin valitusluvan ja totesi ratkaisussaan, että valittajat
olivat sinänsä voineet vedota siihen, että A oli poistunut
jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi haettuaan
kansainvälistä suojelua Espanjasta ja että vastuunmäärittämisasetuksen
19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ollut otettu huomioon heidän
asiassaan. Näyttövelvollisuus jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta oli
kuitenkin siihen vetoavalla kansainvälisen suojelun hakijalla.
Valittajat eivät olleet näyttäneet toteen, että A olisi poistunut
jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen,
kun hän oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta. Näin ollen
vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei
ollut sovellettava häneen.

Espanja oli
vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan 3 kohdan
nojalla vastuussa valittajien kansainvälistä suojelua koskevien
hakemusten käsittelystä. Kun asiassa ei ollut perusteita katsoa, että
valittajien hakemus olisi pitänyt käsitellä Suomessa myöskään
vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan
mukaisen harkintavaltalausekkeen nojalla, hallinto-oikeuden päätöksen
lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1476953642854.html