KHO:n ennakkopäätös perheenyhdistämisen taloudellisista edellytyksistä

KHO:2016:155

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheenyhdistäminen – Toimeentuloedellytys – Sitoumus – Suhteellisuusperiaate

Valittaja oli hakenut
oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hän oli Suomessa pysyvällä
oleskeluluvalla oleskelevan perheenkokoajan vaimo. Puolisoilla oli
yhteinen lapsi. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko valittajan
toimeentulon katsoa olevan turvattu.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että ensimmäisen oleskeluluvan hakijan
toimeentulostaan antamaa selvitystä tuli arvioida suhteessa siihen,
voitiinko hänen olettaa joutuvan turvautumaan toimeentuloa turvaavaan
etuuteen. Hakijalta ei tullut edellyttää enempää näyttöä kuin oli
tarpeen tuon edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi. Toimeentulo oli
katsottava turvatuksi, jos hakijan esittämän selvityksen perusteella ei
voitu olettaa, että hän joutuisi turvautumaan toimeentuloa turvaavaan
etuuteen.

Kun asiassa otettiin huomioon perheenkokoajan
omat, vaikkakin vakiintumattomat ansiotulot, hänen aktiivisuutensa
työnhaussa, hänen äitinsä ja tämän puolison antamat sitoumukset ja se,
että perheenkokoajan äiti oli jo yli puolentoista vuoden ajan avustanut
perheenkokoajan perhettä säännöllisesti merkittävillä summilla lähes
kuukausittain, sekä se, että perheenkokoajan tilillä oli esitetty olevan
merkittävä määrä rahaa, ei ollut syytä olettaa, että valittaja joutuisi
toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Näin ollen valittajan
toimeentulon oli katsottava olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 1 ja 2
momentissa tarkoitetulla tavalla.

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1477038829113.html