Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta johti tavallista ankarampaan rangaistukseen pahoinpitelyistä
26.10.2016 | OikeusuutisetVaaHO:2016:7
Rangaistuksen määrääminen
Istanbulin sopimus
Pahoinpitely
Perheväkivalta
Hovioikeus otti rangaistusta
määrätessään huomioon, että pahoinpitelyt, laittomat uhkaukset ja
kotirauhan rikkominen oli kohdistunut silloiseen naisystävään, rikokset
oli tehty toistuvasti ja yksi teko oli tehty käyttäen asetta.
***
Euroopan neuvoston yleissopimus
naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja
torjumiseksi (ns. Istanbulin sopimus) on saatettu voimaan lain tasoisena
1.8.2015 alkaen (laki 375/2015, valtioneuvoston asetus 770/2015).
Sopimuksen 46 artiklan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat
lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että muun muassa seuraavat
seikat voidaan kansallisen lain asianomaisten säännösten mukaisesti
ottaa huomioon raskauttavina seikkoina määrättäessä rangaistusta
yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettävistä teoista,
jolleivät nämä seikat jo kuulu kyseisen rikoksen tunnusmerkistöön: a)
rikoksen on kohdistanut entiseen tai nykyiseen puolisoon tai kumppaniin
perheen jäsen; b) rikos tai toisiinsa liittyvät rikokset on tehty
toistuvasti; g) rikos on tehty käyttämällä asetta tai uhkaamalla
aseella. Lain esitöissä (HE 155/2014 vp) todetaan, että artiklan kohdat
eivät edellytä erityisen koventamisperusteen säätämistä, vaan olennaista
on, että tuomarilla on mahdollisuus ottaa tällaiset seikat huomioon
rangaistusta määrätessään. Edelleen viitataan rikoslain 6 luvun 4 §:ään,
jossa säädetään, että rangaistus on mitattava niin, että se on
oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja
vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun
tekijän syyllisyyteen ja todetaan, että Suomen rikoslainsäädäntö antaa
laajat vapaudet tuomareille harkita rangaistuksen määräämiseen liittyviä
seikkoja. Ratifiointi ei näin ollen edellytä lainmuutoksia (s. 59, 60).
A
on kohdistanut kolme pahoinpitelyä, kolme laitonta uhkausta ja
kotirauhan rikkomisen silloiseen naisystäväänsä, nykyiseen puolisoonsa.
Rikokset on tehty toistuvasti ja syyttäjän hovioikeudelle antaman
selvityksen mukaan sama asianomistaja on tehnyt kolme uutta
rikosilmoitusta A:ta vastaan, joista yksi on edennyt syyteharkintaan.
Yksi teko on tehty käyttäen puukkoa.
Ottaen huomioon lain
tasoisena voimaan saatettu sopimus, A:lle tuomittava rangaistus on
määrättävä ankarammaksi kuin jos asianomistaja olisi ns. ulkopuolinen
henkilö, ja vaikka rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperustetta
ei sellaisenaan sovelleta. Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden
tuomitsema yhden vuoden vankeusrangaistus ei ole liian pitkä.
Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla se on määrättävä ehdottomaksi.