Lausunto palkkaturvalain, merimiesten palkkaturvalain ja harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain muuttamisesta

Dnro 44/2016

Lausuntopyyntönne: TEM/1487/03.01.01/2016, 16.8.2016
PALKKATURVALAIN, MERIMIESTEN PALKKATURVALAIN JA HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖSTÄ ANNETUN LAIN MUUTTAMINEN

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa:

Asianajajaliitto pitää myönteisenä mietinnössä esitettyjä muutosesityksiä. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain muutosehdotukset ovat perusteltuja.

Konkurssimenettelyihin selviytymissopimukset tuovat konkurssipesien pesänhoitajina toimiville asianajajille arvioitavaksi uudentyyppisen velallisen solmiman sopimuksen, jolla voi olla suurikin vaikutus konkurssipesästä konkurssivelkojille jaettaviin varoihin.

Työsopimuslain 8 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan palkan konkurssin ajalta maksaa konkurssipesä, joten kysymys on tältä osin konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta massavelkavastuusta. Massavelkavastuu syntyy siitä riippumatta, onko konkurssipesä teettänyt työntekijöillä töitä irtisanomisaikana.

Pesänhoitajina toimivien asianajajien yksi tärkeimpiä tehtäviä on hoitaa konkurssipesän hallintoa velkojien yhteiseksi eduksi ja saavuttaa konkurssivelkojien kannalta paras mahdollinen tulos. Tietyissä tilanteissa tämä tarkoittaa konkurssipesän oikeutta ja velvollisuutta kieltäytyä täyttämästä velallisen sopimusta. Kyse on velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamisesta.

Tästä näkökulmasta sääntelemättömät uudentyyppiset selviytymissopimukset eivät välttämättä sido konkurssipesää.

Konkurssipesän oikeudesta kieltäytyä täyttämästä velallisen sopimuksia ei ole nimenomaisesti säädetty konkurssilaissa tai muualla lainsäädännössä. Oikeuskirjallisuudessa (mm. Havansi ja Tuomisto) konkurssipesän yleinen vetäytymisoikeus on hyväksytty ja sitä pidetään selvänä ilman nimenomaista sääntelyäkin. Konkurssin vaikutuksia koskeviin sopimusmääräyksiin suhtaudutaan oikeuskirjallisuudessa pidättyväisesti ja sopimusmääräykset katsotaan lähtökohtaisesti konkurssipesää sitomattomiksi ja tehottomiksi. Velallinen ja hänen velkojansa eivät tavanomaisesti voi ennakolta antaa konkurssipesää tai konkurssivelkojia sitovia määräyksiä, eikä tällaista tarvettakaan pitäisi olla.

Kanta on hyväksytty myös korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:1995:35. Tapauksessa A:n ja B:n välillä solmittuun työsopimukseen sisällytetty ehto, jonka mukaan työnantajan oli siinä tapauksessa, että A:n työsuhde päättyy työnantajan konkurssin johdosta, maksettava A:lle 24 kuukauden lisäpalkka, oli tehty konkurssin varalta ja se koski siten kolmannen eli B:n konkurssivelkojien oikeutta. Yhtiön konkurssivelkojat olisivat joutuneet sen johdosta huonompaan asemaan kuin he olisivat lain mukaan muutoin olleet. Sen vuoksi mainittu sopimusmääräys oli tehoton suhteessa yhtiön konkurssivelkojiin eikä siinä sovittua lisäpalkkaa voitu vahvistaa maksettavaksi B:n konkurssipesän varoista.

Lisäksi korkeimman oikeuden ratkaisussa 1985 II 104 korkein oikeus on katsonut, että työehtosopimuksen määräys lakisääteistä pidemmästä irtisanomisajasta ei sitonut konkurssipesää.

Tätä taustaa vasten Asianajajaliitto toteaa, että mikäli lainsäätäjän tarkoituksena ja tavoitteena on esimerkiksi mahdollistaa velallisen ja tämän työntekijöiden sopia konkurssivelkojia sitovasti siitä, että palkkataso palautuu konkurssitilanteessa ennalleen, edellyttää palkkatason palautuminen säännösmuutoksia. Ilman nimenomaista sääntelyä riskinä on, että velallisen ja tämän työntekijän sopimus palkkatason palautumisesta on konkurssissa tehoton.

Selvää on, että alennettaessa työntekijän palkkaa määräajaksi sopimuksella, määräytyy työntekijän palkkasaatava konkurssissa sopimuksen mukaan. Irtisanomisajan palkka määräytyy myös kulloinkin voimassa olevan työsuhteen ehtojen mukaan. Mikäli pätevä palkanalennussopimus on voimassa konkurssin alkaessa, määräytyy palkka sen mukaan ja jos sopimus on päättynyt, aiemman sopimuksen palkkatason mukaan.

Konkurssin varalta tehtynä tehottomana ja sitomattomana palkan alentamista koskevana sopimuksena tulisi käsitellä sopimus, jonka ehtojen mukaan sopimus purkautuu konkurssitilanteessa ja palkkataso palautuu takautuvasti ennalleen. Sopimusehto, joka konkurssin alkaessa palauttaisi takautuvasti jo leikatut palkat palkkaturvan piiriin, ei ole hyväksyttävä.

Merkittävimmät työoikeudelliset muutokset työryhmän mietinnössä liittyvät uuden selviytymissopimus- ja nykyisen palkkaturvajärjestelmän ennakoitavissa olevien tulkintaongelmien ehkäisyyn ja tätä kautta oikeusvarmuuden lisäämiseen niin työntekijöiden kuin työnantajienkin näkökulmasta. Kyse on erityisesti palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan ja merimiesten palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan muutosesityksistä.

Oikeusvarmuuden lisäämiseksi esityksessä ehdotetaan palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja merimiesten palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 4 kohtaa muutettavaksi siten, että työnteon jatkamista työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa pidettäisiin väärinkäytöksenä vain silloin, kun työntekijän on täytynyt tietää palkanmaksuun liittyvien laiminlyöntien perusteella, ettei työnantaja kykene suoriutumaan palkanmaksustaan.

Tältä osin perusteluihin esitetään täsmällisemmin käsiteltäväksi sitä, mitä ”palkanmaksuun” katsotaan sisältyvän. Kysymys on työntekijän oikeusturvan näkökulmasta olennainen, sillä palkanmaksun laiminlyöntien kasaantuessa työntekijän tulisi jossain vaiheessa ymmärtää lopettaa työt ja irtisanoutua palkkaturvaoikeuden säilyttämiseksi. Toinen täsmennystä kaipaava asia on se, kuinka olennaisesta palkanmaksun laiminlyönneistä säännöksessä on kyse. Tarkoittaako olennainen palkanmaksun laiminlyönti esimerkiksi 1–3 kuukauden maksamatta olevaa palkkaa vai sovelletaanko lain kohtaa vähäisemmän laiminlyönnin tilanteessa.

Asianajajaliitto toteaa, että säännöksien uusi muotoilu ei ole esityksen perusteluosiossa esitettyyn nähden riittävän selkeä ja säännöksien uudet sanamuodot jättävät edelleen riskin siitä, että palkkaturvaviranomainen evää palkkaturvan selviytymissopimukseen sitoutumisen perusteella, vaikka uuden sääntelyn tavoitteena on nimenomaan estää tämä.

Uusista lainkohtien muotoiluista tulisi selkeämmin ilmetä muutosesityksien tarkoitus eli se, että selviytymissopimuksen perusteella syntynyt tietoisuus työnantajan talousvaikeuksista ei ole peruste evätä palkkaturvaa tai rajoittaa sitä.

Helsingissä 8. päivänä syyskuuta 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Kari Peltola, Asianajotoimisto Impola Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntija-ryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu insolvenssioikeuden asiantuntijaryhmässä.