EIT: Hallinnollisessa kurinpitoasiassa tulee olla "syyttävä" vastapuoli; Venäjällä rakenteellinen ongelma

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuoreessa ratkaisussaan katsonut, että tilanne, jossa hallinnolliseksi luokiteltavassa rangaistusmenettelyssä ei ollut “syyttävää” vastapuolta, oli loukattu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. “Syyttävänä” vastapuolena oli joutunut toimimaan tuomioistuin, jonka puolestaan tulisi olla puolueeton.

Vastaavaa tilannetta Suomessa voisi arvioida ainakin asianajajien kurinpidon näkökulmasta. Ainakin asianajajan erottaminen Asianajajaliitosta kuulunee ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan (ks. König v. Germany, 28.6.1978, §§ 87-95; W.R. v. Austria, no. 26602/95, §§ 25-31, 21.12.1999; Malek v. Austria, no. 60553/00, § 39, 12.6.2003; Goriany v. Austria, no. 31356/04, § 21, 10 .12.2009 ja Helmut Blum v. Austria, no. 33060/10, 5.4.2016), koska sillä estetään käytännössä asianajajan toimen harjoittaminen ainakin määräajaksi. Asiaa ei liene pohdittu nykytilanteessa, jossa Valvontalautakunnan päätöksestä valitettaessa Helsingin hovioikeuteen, Asianajajaliiton hallitukselta (ei Valvontalautakunnalta) pyydetään lausuntoa, ja toisaalta nykytilanteen on vaikeuksin katsottava vastaavan akkusatorista prosessia hovioikeudessa ja mahdollisesti korkeimmassa oikeudessa.

EIT:n lehdistötiedotteesta:

In [a] Chamber judgment in the case of Karelin v. Russia (application no. 926/08) the European Court of Human Rights held, unanimously, that there had been:

a violation of Article 6 (right to a fair trial) of the European Convention on Human Rights.

The applicant complained that the absence of a prosecuting party in proceedings against him for an administrative offence meant that they had been conducted in way that was neither fair nor impartial.

The Court found in particular that there had been no prosecuting party at either Mr Karelin’s trial or his appeal; that the absence of a prosecuting party could make the judge perform the role of a prosecutor; and that that gave legitimate grounds to doubt the impartiality of the court.

Noting that the violation was the result of the law and general practice applied by the Russian courts for administrative offences, rather than just an error in Mr Karelin’s case alone, the Court held under Article 46 (binding force and implementation of judgments) that the Russian government had to secure a mechanism which provided sufficient safeguards for ensuring impartiality of the courts dealing with such cases, by way of introducing a prosecuting authority for oral hearings, or by other appropriate means.

Koko lehdistötiedote, missä myös linkki koko tuomioon, löytyy täältä: here