Suomen kansalaisen puolison maahantulokieltoa ei peruutettu

KHO:2016:86

Ulkomaalaisasia – Maahantulokielto – Maahantulokiellon peruuttaminen – Unionin kansalaisen perheenjäsen – Yleinen järjestys ja turvallisuus – Rikokset – Siteet Suomeen

Serbian kansalainen A oli hakenut Maahanmuuttovirastolta hänelle
vuonna 2009 määrätyn, toistaiseksi voimassa olleen koko Schengen-aluetta
koskeneen maahantulokiellon peruuttamista. A:n aviopuoliso oli Suomen
kansalainen, joka oli käyttänyt unionin kansalaisen oikeuttaan vapaaseen
liikkuvuuteen oleskellen Ruotsissa vuosina 2008–2013 ja palaamalla
sittemmin Suomeen. A:han, joka oli unionin kansalaisen perheenjäsen, oli
näin ollen sovellettava ulkomaalaislain 10 luvun säännöksiä.
Maahanmuuttovirasto oli muuttanut maahantulokiellon määräaikaiseksi ja
rajoittanut sen koskemaan vain Suomea.

A oli syyllistynyt
Suomessa vuosina 2000–2007 toistuvasti rikoksiin, mukaan lukien
huumausaine- ja väkivaltarikoksiin, joista hänet oli tuomittu useisiin
vankeusrangaistuksiin. A:n voitiin edelleen katsoa muodostavan
ulkomaalaislain 156 §:n 1 momentissa ja 170 §:n 1 momentissa sekä
unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla
todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan yleiselle
järjestykselle ja yleiselle turvallisuudelle. Vaikka edellä tarkoitettu
arvio ei voinut unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä
oikeudesta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella annetun
direktiivin 2004/38/EY ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
perustua yksinomaan rikoksiin, ei tämä tarkoittanut, ettei A:n aiempaa
rikollisuutta tullut lainkaan huomioida arvioitaessa hänelle määrätyn
maahantulokiellon peruuttamisen edellytyksiä. Arvioinnissa oli kuitenkin
otettava huomioon myös A:n perhesiteet Suomessa asuvaan aviopuolisoon
ja lapseen.

Asiassa ei ollut ilmennyt ulkomaalaislain 170
§:n 2 momentissa tarkoitettua muutosta oloissa tai tärkeää
henkilökohtaista syytä, joiden vuoksi maahantulokielto olisi tullut
Suomen osalta peruuttaa.

• KHO:2016:86