EU:n tupakkatuotedirektiivi on pätevä

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-358/14, C-477/14, C-547/14
Puola v. parlamentti ja neuvosto

Sekä pakkausten laaja yhtenäistäminen että mentolisavukkeiden tuleva kieltäminen unionissa ja sähkösavukkeisiin sovellettava erityissäännöstö ovat laillisia.

Uudella vuoden 2014 tupakkatuotedirektiivillä pyritään yhtäältä helpottamaan tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa pitäen lähtökohtana ihmisten terveyden suojelun korkeaa tasoa ja toisaalta täyttämään tupakoinnin torjuntaa koskevan WTO:n puitesopimuksen mukaiset unionin velvoitteet.
Kyseisessä direktiivissä säädetään muun muassa kiellosta saattaa 20.5.2020 alkaen markkinoille tupakkatuotteita, joissa on jokin tunnusomainen maku, ja tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjen ja pakkausten yhtenäistämisestä. Siinä otetaan lisäksi käyttöön sähkösavukkeisiin sovellettava erityisjärjestelmä.
Puola riitauttaa Romanian tukemana unionin tuomioistuimessa mentolisavukkeita koskevan kiellon (asia C-358/14). Kahdessa muussa asiassa (C-477/14 ja C-547/14) High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (alioikeus (Englanti ja Wales), Queen’s Bench -osasto (hallintoasioiden jaosto)) tiedustelee unionin tuomioistuimelta, ovatko eräät tupakkatuotedirektiivin säännökset päteviä.
Tänään antamillaan tuomioilla unionin tuomioistuin hylkää Puolan kanteen ja vahvistaa tutkimiensa direktiivin säännösten pätevyyden.
Unionin tuomioistuin toteaa aluksi mentolisavukkeita koskevasta kiellosta, että tupakkatuotteilla, joissa on jokin tunnusomainen maku (riippumatta siitä, onko kyse mentolista tai jostakin muusta maku- tai aromiaineesta), on yhtäältä toisiaan vastaavat objektiiviset ominaisuudet ja toisaalta samankaltaiset vaikutukset tupakan käytön aloittamiseen ja tupakoinnin ylläpitämiseen. Se huomauttaa, että mentolin miellyttävällä maulla pyritään siihen, että tupakkatuotteet ovat kuluttajien kannalta houkuttelevampia, ja että kyseisten tuotteiden houkuttelevuuden vähentämisellä voidaan omalta osaltaan vähentää tupakoinnin ja riippuvuuden yleistymistä sekä uusien käyttäjien että tapakäyttäjien kohdalla.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin toteaa, että direktiiviä annettaessa jäsenvaltioiden säännöstöjen välillä oli olemassa merkittäviä eroavuuksia, koska joissakin jäsenvaltioissa oli laadittu erilaisia luetteloja sallituista tai kielletyistä maku- ja aromiaineista, kun taas toisissa ei ollut annettu tältä osin erityistä säännöstöä. Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi, että kun direktiivillä kielletään sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, joissa on jokin tunnusomainen maku, sillä ehkäistään tällainen jäsenvaltioiden säännöstöjen eriytyminen. Unionin tuomioistuin on näin ollen sitä mieltä, että tällaisella kiellolla helpotetaan tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi, että unionin lainsäätäjä saattoi vahvistaa tällaisen kiellon legitiimisti laajaa harkintavaltaansa käyttäen, koska Puolan suosittelemilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä ei voida saavuttaa yhtä hyvin tavoiteltua päämäärää. Unionin tuomioistuimen mukaan näet sen ikärajan nostamisella, josta alkaen tupakkatuotteita, joissa on jokin tunnusomainen maku, voidaan käyttää, yksinomaan kyseisten tupakkatuotteiden osalta, tupakkatuotteiden rajatylittävän myynnin kieltämisellä tai sellaisen terveysvaroituksen sisällyttämisellä pakkausmerkintöihin, jossa ilmoitetaan, että tupakkatuotteet, joissa on jokin tunnusomainen maku, ovat terveydelle yhtä haitallisia kuin muut tupakkatuotteet, ei voida vähentää kyseisten tuotteiden houkuttelevuutta eikä näin ollen estää henkilöitä, jotka ylittävät vahvistetun ikärajan, aloittamasta tupakan käyttöä. Unionin tuomioistuin toteaa lopuksi, ettei tällainen kielto loukkaa toissijaisuusperiaatetta.
Unionin tuomioistuin täsmentää heti aluksi tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjen ja pakkausten yhtenäistämisestä, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita vaatimuksia pelkästään tupakkatuotteiden pakkauksiin liittyvien sellaisten näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu direktiivillä.
Unionin tuomioistuin katsoo kiellosta kiinnittää vähittäismyyntipakkausten pakkausmerkintöihin, myyntipäällykseen ja itse tupakkatuotteisiin tekijöitä tai ominaisuuksia, jotka voivat edistää kyseisten tuotteiden myyntiä tai kannustaa niiden kulutukseen, vaikka kyseiset tekijät tai ominaisuudet pitäisivätkin aineellisesti paikkansa, että kyseisellä kiellolla yhtäältä voidaan suojella kuluttajia tupakointiin liittyviltä riskeiltä eikä sillä toisaalta ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi. Sen mukaan säännöt, jotka koskevat terveysvaroitusten koskemattomuutta pakkauksen avaamisen jälkeen, terveysvaroitusten sijaintia ja vähimmäismittoja sekä savukkeiden vähittäismyyntipakkausten muotoa ja vähittäismyyntipakkauksessa olevien savukkeiden vähimmäismäärää, ovat lisäksi oikeasuhteisia.
Unionin tuomioistuin toteaa lisäksi, ettei unionin lainsäätäjä ole ylittänyt niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on soveltuvaa ja tarpeellista, kun se on säätänyt, että kussakin vähittäismyyntipakkauksessa tai myyntipäällyksessä on oltava terveysvaroitukset, jotka muodostuvat tekstistä ja värivalokuvasta ja jotka kattavat 65 prosenttia kunkin vähittäismyyntipakkauksen etu- ja takapuolen ulkopinnasta.
Unionin tuomioistuin huomauttaa sähkösavukkeisiin sovellettavasti erityisjärjestelmästä, jossa säädetään muun muassa valmistajien ja maahantuojien velvollisuudesta (johon liittyy kuuden kuukauden standstill-velvollisuus) ilmoittaa kansallisille viranomaisille kaikista tuotteista, joita ne aikovat saattaa markkinoille, erityisistä varoituksista, 20 mg/ml-suuruisesta nikotiiniin enimmäispitoisuudesta, velvollisuudesta liittää lehtinen, erityisestä mainostus- ja sponsorointikiellosta sekä vuosittaisia selvityksiä koskevista velvollisuuksista, että sähkösavukkeet poikkeavat objektiivisilta ominaisuuksiltaan tupakkatuotteista. Unionin lainsäätäjä ei näin ollen ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se on päättänyt soveltaa kyseisiin savukkeisiin erillistä oikeudellista järjestelmää, joka on lisäksi lievempi kuin tupakkatuotteisiin sovellettava järjestelmä.
Unionin tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että kun otetaan huomioon sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden kasvavat markkinat, kansallisia säännöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, jotka kyseisten tuotteiden on täytettävä, voidaan lähtökohtaisesti pitää tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksina, jos unionin tasolla ei ole toteutettu yhdenmukaistamista. Unionin tuomioistuin toteaa myös, että kun direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden kieltää sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden rajatylittävä etämyynti ja asetetaan jäsenvaltioille, jotka eivät kiellä kyseistä myyntiä, tiettyjä yhteisiä sääntöjä, sillä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus estää vaatimustenmukaisuutta koskevien sääntöjen kiertäminen.
Unionin tuomioistuin korostaa, että sähkösavukkeiden käyttöön liittyvät tunnetut ja potentiaaliset riskit ovat johtaneet siihen, että unionin lainsäätäjä on ryhtynyt toimiin ennalta varautumisen periaatteesta ilmenevien vaatimusten mukaisesti. Tältä osin se, että sähkösavukkeisiin sovelletaan ilmoitusjärjestelmää, ei ole ilmeisen soveltumatonta unionin lainsäätäjän tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen eikä sillä ylitetä selvästi sitä, mikä on tätä varten tarpeellista. Unionin tuomioistuin hylkää lisäksi väitteen, jonka mukaan sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden valmistajille ja maahantuojille asetettu velvollisuus toimittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille vuosittain eräitä tietoja, joiden avulla kyseiset viranomaiset voivat seurata markkinoiden kehitystä, loukkaa suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta. Kun lainsäätäjä vahvisti, että sähkösavukkeiden nesteessä oleva nikotiinipitoisuus voi olla enintään 20 mg/ml, se ei toiminut myöskään mielivaltaisesti eikä ylittänyt selvästi rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on soveltuvaa direktiivin päämäärän saavuttamiseen ja sitä varten tarpeellista.
Unionin tuomioistuin toteaa myös, ettei ole suhteetonta vaatia, että sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden vähittäismyyntipakkauksissa on erillinen lehtinen, ja ettei ole myöskään suhteetonta kieltää sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden osalta kaupallista viestintää ja sponsorointia. Taloudellisille toimijoilla asetetulla kiellolla mainostaa tuotteitaan ei lisäksi vaikuteta unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan keskeiseen sisältöön.
Unionin tuomioistuin toteaa lopuksi, ettei sähkösavukkeisiin sovellettava erityisjärjestelmä loukkaa toissijaisuusperiaatetta.

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-358/14, C-477/14, C-547/14

Puola v. parlamentti ja neuvosto