Lausunto vesilain käyttöoikeussääntelyn uudistamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä

Dnro 17/2016

Lausuntopyyntönne: OM 5/41/2015, 14.3.2016
VESILAIN KÄYTTÖOIKEUSSÄÄNTELYN UUDISTAMISTA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINTÖ

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) lausuntoa vesilain käyttöoikeussääntelyn uudistamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä. Esityksessä on laadittu ehdotus vesilainsäädännön kiinteän omaisuuden lunastamista ja käyttöoikeuden perustamista koskevan sääntelyn tarkistamiseksi. Lisäksi työryhmä esittää väylänalitusta koskevan sääntelyn luvanvaraisuutta tarkistettavaksi.

Asianajajat voivat edustaa hakijoita, joiden hankkeen toteuttaminen edellyttää vesilain mukaista lunastusta tai käyttöoikeuden perustamista. Edelleen asianajajat voivat edustaa niitä, joiden alueita tai muuta omaisuutta halutaan lunastaa tai joille halutaan perustaa käyttöoikeuksia. Asianajajaliitto arvioi lausunnossaan ehdotusta erityisesti näiden tahojen oikeusturvan kannalta.

Ehdotus perustuu huolelliseen valmisteluun ja työryhmän työ täyttää hyvin sille asetetun tehtävänannon. Esitetyt lainmuutokset ovat yleisesti ottaen asianmukaisia ja perusteltuja. Lunastus- ja käyttöoikeusasioihin liittyvät vesilain menettelysäännökset – kuten asianosaisten kuulemiseen, valitusoikeuteen ja valvonta-asioiden vireillepanoon liittyvät säännökset – ovat asianosaisten oikeusturvan kannalta riittäviä.

Ongelmana on pidettävä, että useat keskeiset seikat on lakiehdotuksessa määritelty joustavin säännöksin, joiden tulkinnan ennakointi voi olla vaikeaa. Esimerkiksi keskeisessä ehdotuksessa lain 2 luvun 13 §:ksi käyttöoikeutta toisen alueeseen tai rakennukseen ei voida myöntää, jos oikeus kohdistuu ”vähäistä laajempaan” alueeseen ja siitä aiheutuu ”huomattavaa haittaa” alueen omistajalle. Tämä lisää epävarmuutta ja mahdollisuutta lain erilaiseen tulkintaan eri viranomaisissa sekä vähentää lain selkeyttä. Näitä ongelmia on pyritty esityksessä vähentämään muun muassa hallituksen esitysluonnoksen perusteluosaan otetuilla tulkintaohjeilla. Asiaan tulisi edelleen kiinnittää huomiota jatkovalmistelussa.

Yleisen tarpeen edellyttämiä hankkeita koskevan 2 luvun 13 a §:n osalta epäselvyyttä vähentää säännökseen otettu esimerkkiluettelo siitä, mihin yleinen tarve voi liittyä. Ratkaisu vaikuttaa onnistuneelta. Kyseisessä säännöksessä on käytetty rinnan käsitteitä ”merkittävä yleinen etu” ja ”yleinen tarve”. Pykälän sanamuodon ja perustelujen valossa jää epäselväksi, mikä merkitys tällä on harkinnassa, ja voiko jokin yleisen tarpeen vaatima hanke olla sellainen, joka ei edistä merkittävää yleistä etua.

Helsingissä 21. päivänä huhtikuuta 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Risto Sipilä
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Petri Vesa, Asianajotoimisto Petri Vesa Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu ympäristöoikeuden asiantuntijaryhmässä.