Lausunto Verohallinnon ohjeluonnoksesta “Rikosoikeudenkäynnissä sovellettava itsekriminointisuoja ja sen vaikutus verotusmenettelyssä”

Dnro 18/2016

Lausuntopyyntönne: 21.6.2016
LUONNOS VEROHALLINNON OHJEEKSI ”RIKOSOIKEUDENKÄYNNISSÄ SOVELLETTAVA ITSEKRIMINOINTISUOJA JA SEN VAIKUTUS VEROTUSMENETTELYSSÄ”

Verohallinto on pyytänyt 21.3.2016 Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) lausuntoa luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi ”Rikosoikeudenkäynnissä sovellettava itsekriminointisuoja ja sen vaikutus verotus-menettelyssä”. Asianajajaliitto esittää lausuntonaan seuraavaa.

Keskeinen kysymys ohjeluonnokseen ja itsekriminointisuojaan liittyen on, edellyttääkö itsekriminointisuoja ohjeluonnoksessa esitetysti verotusmenettelyn (lähinnä verotarkastuksen) ja esitutkinnan samanaikaisuutta (ns. samanaikaisuusvaatimus). Muun muassa ohjeluonnoksen sivulla 4 on todettu, että itsekriminointisuoja ei ulotu tietoihin, jotka verotusmenettelyssä (tarkoittaen myös verotarkastusta) on saatu ennen esitutkinnan aloittamispäätöstä. Eli ohjeen mukaan verotarkastuksessa tms. voitaisiin tällöin pyytää tietoja veronkorotuksen uhalla, eikä tämä estäisi tietojen käyttämistä varsinaisessa rikosprosessissa.

Korkein oikeus on itsekriminointisuojaa koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2014:67 todennut seuraavasti:
”A olisi itse asiassa joutunut samalla ilmiantamaan itsensä siitä liikennerikkomuksesta, johon hän oli syyllistynyt törmätessään autollaan toiseen autoon. Menettelemällä tieliikennelain 59 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla A olisi siten saattanut itsensä syytteen vaaraan. Hän ei myöskään ole voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ilmoituksen perusteella saatuja tietoja voitaisiin käyttää häntä vastaan mahdollisesti nostettavassa rikosoikeudenkäynnissä, kun laissa ei ole sellaisen menettelyn estävää säännöstä. Myöskään se seikka, että kysymyksessä olevan kaltaisesta liikennerikkomuksesta yleensä tuomitaan hyvin lievä rangaistus, ei ole peruste syrjäyttää itsekriminointisuojaa.”

Korkein oikeus totesi, että oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on osa perustuslain 21 §:ssä taattua oikeusturvaa. Kyseissä tapauksessa, jos pysäköintitilanteessa toisen autoa vaurioittanut henkilö A olisi ilmoittanut tietonsa vahinkoa kärsineelle, A ei olisi voinut estää tietojen ilmoittamista edelleen poliisille eikä muutoinkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tiedot toimitetaan poliisille. Selvää on, että tapauksessa ei ollut mitään esitutkinnan samanaikaisuusvaatimusta.

Korkeimman oikeuden päätöksen lopputulos on johdettavissa sekä perustuslain 21 §:n vaatimuksista että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (”EIT”) käytännöstä. Kysymys siis kuuluu, miksi verotarkastuksessa asia pitäisi mennä toisin eli miksi verovelvollisella olisi velvollisuus veronkorotuksen uhalla antaa tietoja, vaikka tietojen antaminen johtaa siihen, että esitutkinta todennäköisesti käynnistyy. Tällainen tulkinta tekisi tyhjäksi koko itsekriminointisuojan ja sen tarkoituksen.

EIT:n oikeuskäytännössä tietojen hankkimista verovelvolliselta sakolla uhaten on pidetty itsekriminointisuojan vastaisena (ks. J.B. vastaan Sveitsi, 31827/96, kohdat 47–48 ja Chambaz vastaan Sveitsi, 11663/04, kohdat 53–54).

Asiaan liittyen on huomattava, että painostusluonteinen arvioverotus tulee rinnastaa tosiasiallisesti uhkasakkoon. Näin siis erityisesti silloin, kun tulojen määrästä ko. ajalta ei ole mitään konkreettista näyttöä ja kun Verohallinto on käyttänyt jokseenkin epärealistista arvioverotusta painostuskeinona mahdollisten tietojen saamiseksi.

Verotuksen osalta kaikki kilpistyy pitkälti siis siihen, onko samanaikaisuusvaatimusta vai ei. OTT Mikko Vuorenpää (Verotus-lehdessä 5/2011: Verovelvollisen oikeudellinen asema verotarkastuksessa) on käytännössä rinnastanut veronkorotusuhkaisen verotarkastusprosessin rikosprosessiin (ts. tilanteen, jossa puutteelliset tai väärät tiedot on jo aiemmin säännönmukaisessa verotuksessa annettu ja veropetos tai ainakin veronkorotuksen laukaiseva teko on jo tapahtunut). Mikäli tietoja on veronkorotuksen uhalla vaadittu ennen tiedonantoa itsekriminointisuojasta, tulee tästä myös seurata hyödyntämiskielto.

Suomessa Verohallinnolla on asianomistajan asema veropetosjutuissa ja joissain velallisen rikoksissa. Asianomistajalla taas on vähintään toissijainen syyteoikeus. Verohallinto on nykyisin yksi viranomainen, jossa tieto kulkee ilman viranomaisrajoja. Verotarkastajalle annettu tieto on asianvalvojan käytössä. Verohallinto voidaan siis pitkälti rinnastaa syyttäjään, kun arvioidaan eurooppalaisia periaatteita ja niiden soveltamista Suomeen.

Helsingissä huhtikuun 28. päivänä 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Risto Sipilä
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Ossi Haapaniemi, Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.