Väärä muutoksenhakuohje ei ollut sellainen virhe, joka olisi johtanut valituskulujen korvaamiseen
10.3.2016 | OikeusuutisetKHO:2016:26
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen – Viranomaisen virhe – Virheellinen valitusosoitus – Valituskelpoinen asiaratkaisu – Tulkinnanvaraisuus
Raaseporin ympäristö- ja rakennuslautakunta oli päätöksellään
kehottanut toiminimi A:ta 1.9.2014 mennessä hakemaan
ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista ympäristölupaa. Päätöksen
mukaan toiminnasta saattoi aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun
lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, minkä
vuoksi lautakunta oli katsonut, että toiminta edellyttää
ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla ympäristölupaa.
Lautakunta oli liittänyt päätökseensä valitusosoituksen, jonka mukaan
päätökseen oli saanut hakea muutosta valittamalla Vaasan
hallinto-oikeuteen.
Vaasan hallinto-oikeus oli
valituksenalaisella päätöksellään katsonut, että lautakunnan päätös
kehottaa toiminimi A hakemaan ympäristölupaa oli ollut luonteeltaan
valmistelua, joka ei vielä sisältänyt toiminnanharjoittajaa
oikeudellisesti sitovaa ratkaisua. Hallinto-oikeus oli poistanut
lautakunnan päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt A:n
valituksen tutkimatta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin hylännyt A:n
oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Asiassa
oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa A:n valituksesta ratkaistavana
kysymys siitä, olisiko A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa
tullut määrätä korvattavaksi. Koska asia oli korkeimmassa
hallinto-oikeudessa ratkaistavana vain A:n valituksen johdosta, kysymys
ei ollut sen ratkaisemisesta, oliko lautakunnan päätös ollut
valituskelpoinen ratkaisu.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1
momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuden perusteena
on erityisesti asiassa annettu ratkaisu. On poikkeuksellista, että
asianosainen, jonka valitus on jätetty tutkimatta, saa korvausta
oikeudenkäyntikuluistaan. Silloin, kun valitus on tehty viranomaisen
päätökseensä liittämän valitusosoituksen mukaisesti, korvausta on
saatettu määrätä maksettavaksi, vaikka valitus on päätöksen
valituskelvottomuuden vuoksi jätetty tutkimatta (ks. korkein
hallinto-oikeus 29.9.2009 taltionumero 2376, lyhyt ratkaisuseloste).
Asiaa kuitenkin arvioidaan kussakin tilanteessa erikseen
hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaisesti kokonaisharkinnalla asiaan
liittyvät eri seikat huomioon ottaen.
Lautakunta oli
päätöksessään kehottanut toiminimi A:ta hakemaan ympäristölupaa
päätöksessä mainittuun määräpäivään mennessä. Päätöksessä oli
yksilöidyin perustein arvioitu toiminimi A:n harjoittaman toiminnan
luvanvaraisuutta sovellettavat säännökset ja muut perustelut esittäen.
Päätökseen ei ollut liitetty tehostetta, kuten sakon uhkaa.
Kysymys
siitä, oliko lautakunnan ratkaisu tässä tapauksessa ollut
valituskelpoinen asiaratkaisu, oli ainakin jossain määrin
tulkinnanvarainen. Oikeuskäytännössä oli kuitenkin vakiintuneesti
katsottu, että päävelvoitteen asettamispäätös ilman tehostettakin oli
valituskelpoinen päätös. Toiminnanharjoittajan oikeussuojan kannalta oli
myös vähemmän vahingollista, että epäselvässä tapauksessa annettiin
valitusosoitus. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan ei siten liittäessään
päätökseensä valitusosoituksen voitu katsoa menetelleen asiassa ainakaan
sillä tavoin virheellisesti, että se olisi ollut määrättävä korvaamaan
A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.