Ikääntymisestä johtuva avuntarve ei oikeuta vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin

KHO:2016:28

Vammaispalvelu – Palveluasuminen – Vaikeavammainen – Iäkäs henkilö

Vuonna 1922 syntyneen A:n avuntarve päivittäisissä toimissa oli
runsasta ja jatkuvaa. Hänen hoitonsa ja huolenpitonsa oli järjestetty
sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena. Asiassa oli
kysymys A:n oikeudesta vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulakiin perustuva
palveluasuminen oli lakia säädettäessä ollut tarkoitus rajata suppealle
piirille. Tarkoituksena ei ollut ollut, että vammaispalvelulakiin
perustuvaa palveluasumista tulisi järjestää suurelle joukolle sellaisia
iäkkäitä henkilöitä, joiden hoidon ja huolenpidon tarve oli kunnissa
tavanomaisesti järjestetty laitoshoitona vanhainkodeissa ja nyttemmin
yleisesti myös sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna
palveluasumisena.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn
tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain
(vanhuspalvelulaki) 3 §:n 2 kohdan määritelmän mukaan iäkkäällä
henkilöllä tarkoitetaan tuossa laissa henkilöä, jonka fyysinen,
kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt
korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden
sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän
rappeutumisen johdosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi,
että oikeudelle vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen ei ollut
asetettu ikärajoja eikä se ollut iästä riippuvainen. Jos sosiaalihuollon
asiakkaan avuntarve päivittäisistä toimista suoriutumisessa kuitenkin
johtuu vanhuspalvelulain 3 §:n 2 kohdassa kuvatusta toimintakyvyn
heikkenemisestä, avun tarpeen ei voida katsoa johtuvan vammasta tai
sairaudesta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja
vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta ollut pidettävä sellaisena
vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunnan tuli järjestää palveluasuminen
vammaispalvelulain nojalla. A:n palveluntarve ei johtunut vammasta tai
sairaudesta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja
vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan hänen
toimintakykynsä oli vuosien mittaan vähitellen heikentynyt korkean iän
myötä.

KHO:2016:28