EU:n tuomioistuimen tuomio rahanpesutarkoituksesta
10.3.2016 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen tapahtuvan rahoitusjärjestelmän käytön estäminen – Direktiivi 2005/60/EY – Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet – Direktiivi 2007/64/EY – Maksupalvelut sisämarkkinoilla
Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Audiencia Provincial de Barcelona
(Barcelonan alueellinen tuomioistuin, Espanja)
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin
sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2005/60/EY (EUVL L 309, s. 15), sellaisena kuin
se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivillä 2010/78/EU (EUVL L 331, s. 120; jäljempänä
rahanpesudirektiivi), 11 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen
direktiivin 5, 7 ja 13 artiklan kanssa, tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat maksulaitos Safe
Interenvíos SA (jäljempänä Safe) ja kolme luottolaitosta Liberbank SA
(jäljempänä Liberbank), Banco de Sabadell SA (jäljempänä Sabadell) ja
Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (jäljempänä BBVA) (jäljempänä
yhteisesti pankit) ja jossa on kyse siitä, että pankit ovat irtisanoneet
tilit, joiden haltijana Safe oli, koska niillä oli epäilyjä
rahanpesusta.
Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Rahoitusjärjestelmän
käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen
26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2005/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/78/EU, 5 ja 7
artiklaa, 11 artiklan 1 kohtaa sekä 13 artiklaa on tulkittava niin, että
ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle
kansalliselle säännöstölle, jossa yhtäältä sallitaan tavanomaisten
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltaminen
siltä osin kuin asiakkaat ovat rahoituslaitoksia, joita valvotaan sen
varmistamiseksi, että ne toteuttavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia toimenpiteitä, silloin, kun on olemassa mainitun direktiivin 7
artiklan c alakohdassa tarkoitettu epäily rahanpesusta tai terrorismin
rahoittamisesta, ja toisaalta asetetaan mainitun direktiivin
soveltamisalaan kuuluville laitoksille ja henkilöille velvollisuus
soveltaa riskialttiuden perusteella tehostettua asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä saman direktiivin 13
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa rahanpesun tai
terrorismin rahoituksen riski voi tilanteen luonteen vuoksi olla
suurempi, kuten varainsiirtojen yhteydessä.
Vaikkei
tällaista epäilyä tai riskiä olisikaan, direktiivin 2005/60, sellaisena
kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, 5 artiklassa sallitaan
lisäksi se, että jäsenvaltiot antavat tai pitävät voimassa ankarampia
säännöksiä silloin, kun näiden säännösten tarkoituksena on tehostaa
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa.
2) Direktiiviä
2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, on
tulkittava niin, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvat
laitokset ja henkilöt eivät voi puuttua maksulaitosten valvontaa
koskevaan tehtävään, joka maksupalveluista sisämarkkinoilla,
direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta
ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY, sellaisena kuin se on
muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivillä 2009/111/EY, 21 artiklan nojalla kuuluu toimivaltaisille
viranomaisille, eivätkä ne voi korvata mainittuja valvontaviranomaisia.
Direktiiviä 2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä
2010/78, on tulkittava niin, että vaikka rahoituslaitos voi asiakkaitaan
koskevan valvontavelvollisuuden puitteissa ottaa huomioon
maksulaitoksen omien asiakkaidensa tuntemisvelvollisuuden osalta
toteuttamat toimenpiteet, kaikkien sen toteuttamien asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden on oltava rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen riskiin mukautettuja.
3) Direktiivin
2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, 5 ja
13 artiklaa on tulkittava niin, että pääasiassa kyseessä olevan
kaltaisen kansallisen säännöstön, joka on annettu joko kyseisen
direktiivin 13 artiklassa jäsenvaltioille jätetyn harkintavallan nojalla
tai mainitun direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun toimivallan nojalla,
on oltava sopusoinnussa unionin oikeuden ja muun muassa
perussopimuksissa taattujen perusvapauksien kanssa. Vaikka
mainitunlaisella kansallisella säännöstöllä, jonka tarkoituksena on
rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunta, tavoitellaan
oikeutettua tavoitetta, joka on omiaan oikeuttamaan perusvapauksien
rajoituksen, ja vaikka se, että oletetaan, että mainitun direktiivin
soveltamisalaan kuuluvan laitoksen suorittamaan varainsiirtoon muissa
jäsenvaltioissa kuin siinä, johon kyseinen laitos on sijoittautunut,
liittyy aina suurempi rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski, on
omiaan takaamaan mainitun tavoitteen saavuttamisen, mainittu säännöstö
ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen sillä tavoiteltavan päämäärän
saavuttamiseksi, siltä osin kuin siinä asetettua olettamaa sovelletaan
kaikkiin varainsiirtoihin eikä siinä säädetä mahdollisuudesta kumota
mainittu olettama sellaisten varainsiirtojen osalta, joihin ei
objektiivisesti katsottuna liity mainitunlaista riskiä.