Ennakkopäätös erityisen vanhentumisajan alkuhetkestä puukartelliasiassa

KKO:2016:11

Kilpailu – Kielletty kilpailunrajoitus – Vahingonkorvaus – Vanhentuminen
Velan vanhentuminen – Korvausvelan vanhentuminen

A oli myynyt raakapuuta yritys X:lle vuosina 1997 – 2004.
Markkinaoikeus oli 3.12.2009 antamassaan päätöksessä katsonut, että X ja
yritykset Y ja Z olivat yhdessä mainittuina vuosina tietoja vaihtamalla
ja raakapuun ostomarkkinat jakamalla menetelleet kilpailunrajoituksista
annetun lain (480/1992) vastaisesti. A vaati 20.12.2011 vireille
tulleella kanteella yrityksiltä mainitun lain 18 a §:n perusteella
vahingonkorvausta katsoen, että hänen X:lle myymänsä puun hinta oli
kielletyn kilpailunrajoituksen vuoksi jäänyt alemmaksi kuin mitä se
olisi ollut kilpailluilla markkinoilla.

Asiassa oli kysymys
1.10.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentissa
(303/1998) säädetyn korvausvaatimusta koskevan viiden vuoden kanneajan
alkamisesta. Arvioitavana oli se, milloin A oli saanut tai hänen olisi
pitänyt selonottovelvollisuutensa perusteella hankkia sellaiset tiedot
kilpailunrajoituksesta ja siitä hänelle aiheutuneesta vahingosta, että
hän olisi voinut nostaa kanteen. Arvioinnissa oli otettava huomioon,
millaiset tosiasialliset mahdollisuudet hänellä oli ollut yritysten
menettelyn ja vahingon selvittämiseen. Korkein oikeus katsoi, että
Kilpailuviraston 21.12.2006 tekemä seuraamusmaksuesitys ja sitä koskeva
tiedote olivat sisältäneet tällaista tietoa menettelyn kielletystä
luonteesta, ajallisesta ulottuvuudesta, alueellisesta kattavuudesta ja
menettelyyn osallistuneista yrityksistä. Velan vanhentumista annetun
lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa ei sovellettu
kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin rinnalla. A:n katsottiin
nostaneen mainittuun perusteeseen nojautuvan kanteensa ajoissa. Niistä
puukaupoista, joissa kauppahinnasta tai sen määräytymisperusteesta oli
sovittu aikaisemmin kuin 1.10.1998, vaaditun vahingon korvaaminen ei
voinut perustua kilpailunrajoituslain 18 a §:ään.