Lausunto oikeusavun asiakohtaisista palkkioista kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa

Dnro 6/2016

Lausuntopyyntönne: OM 37/41/2015, 26.1.2016
OIKEUSAVUN ASIAKOHTAISET PALKKIOT KANSAINVÄLISTÄ SUOJELUA KOSKEVISSA ASIOISSA

Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on saanut oikeusministeriöltä 26.1.2016 päivätyn lausuntopyynnön koskien ehdotettuja oikeusavun asiakohtaisia palkkioita kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa ja siihen liittyen esitettyä oikeusapulain (257/2002) muutosta lisäämällä siihen uusi 17 a §: Kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen asiakohtainen palkkio avustajan tehtävien hoitamisesta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin asiakohtaisen palkkion määrästä.

Asianajajaliitto lausuu esityksen johdosta seuraavaa. Lausuntopyyntö sisältää pelkästään lakitekstin. Ehdotukselle ei ole laadittu hallituksen esitystä perusteluineen. Tilanne on varsin poikkeuksellinen. Lausunnon antamista hankaloittaa myös se, ettei muiden turvapaikkaprosessia koskevien ulkomaalaislain ja oikeusapulainsäädännön muutosehdotusten sisältö ole täysin tiedossa. Paine turvapaikkaprosesseja koskevan lainsäännön tarkennuksiin nopeassa aikataulussa on sinänsä ymmärrettävää. Tilanteessa ei kuitenkaan saisi unohtaa lakiehdotusten vaikutusten tarkkaa arviointia.

Asianajajaliitto on jo aiemmin asiaa koskevissa kuulemistilaisuuksissa todennut oikeusministeriölle suhtautuvansa kielteisesti oikeusavun asiakohtaisiin palkkioihin kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Olipa palkkioiden taso mikä tahansa, kaavailtu järjestelmä johtaisi todennäköisesti täysin päinvastaisiin vaikutuksiin kuin mihin järjestelmän uudistamisella pyritään. Tilanteen hahmottamiseksi tulisi olla mahdollisimman hyvä käsitys nykyisen järjestelmän vahvuuksista ja ongelmista.

Tällä hetkellä epäeettiset toimijat ovat tehneet turvapaikkaprosesseista puhdasta liiketoimintaa, jossa toimeksiantoja hankitaan epäselvin keinoin ja mahdollisimman suuria määriä. Laatuun ja asiakkaan oikeusturvaan panostamisen sijasta juttujen hoitamisessa mennään ”sieltä, mistä aita on matalin”. Ensisijainen tavoite on tuolloin ollut laskutuksen maksimointi tehtyyn työmäärään nähden. Tilanteeseen ei ole odotettavissa suurta muutosta pätevyysvaatimusten kiristykselle, koska yksittäisen lupalakimiehen taustalla saattaa toimia suuri joukko epäpäteviä henkilöitä.

Maahanmuuttovirasto, oikeusaputoimistot ja hallinto-oikeudet eivät ole tyydyttävästi pystyneet puuttumaan tilanteeseen. Ongelma on tiedostettu oikeusministeriössä ja siihen on onneksi myös julkisuudessa kiinnitetty laajaa huomiota. Turvapaikanhakijat itse ovat kieliongelmien ja vieraan oikeusjärjestelmän vuoksi yleensä kykenemättömiä arvioimaan saamansa oikeusavun laatua. Sen vuoksi he ovat järjestelmän näkökulmasta erityisen haavoittuva ryhmä. Oikeudellisen palvelun riittävän laadun varmistaminen turvapaikka-asioissa on siten kokonaisuudessaan julkisen oikeusapujärjestelmän vastuulla.

Oikeusavun asiakohtaisten palkkioiden, eli ns. kiinteiden taksojen käyttöönotto, johtaisi edellä kuvatun ongelman pahenemiseen. Epäeettisten toimijoiden kohdalla järjestelmä olisi aiempaakin houkuttelevampi, kun oikeusaputoimistossa ja hallinto-oikeudessa tehtävän toimenpidekohtaisen kriittisen arvioinnin sijasta palkkio maksettaisiin pääsääntöisesti tasasummina riippumatta jutun laadusta ja laajuudesta sekä erityisesti riippumatta jutun hoitamisen tasosta.

Siihen nähden, että esityksen taustalla on käsityksemme mukaan tarkoitus leikata oikeusavun keskimääräisiä juttukohtaisia kustannuksia, kiinteät taksat muodostunevat sellaisiksi, että eettisten toimijoiden kohdalla turvapaikka-asioiden hoitaminen hyvää asianajajatapaa noudattaen muodostuisi taloudellisesti kannattamattomaksi.

Asianajajat, joihin kohdistuu toiminnassaan kattava ammatillinen valvonta, joutuvat tehtävää hoitaessaan huomioimaan hyvän asianajajatavan vaatimukset ja ylläpitämään ammattitaitoaan. Nykyisenkin järjestelmän puitteissa todellisuus on ollut se, että turvapaikka-asioissa maksetut palkkiot eivät ole vastanneet jutun hoidon vaatimia työtunteja. Pelkästään ulkomaalais- tai turvapaikka-asioita hoitamalla on ollut vaikea hankkia vaatimatontakaan toimeentuloa. Tilanne on varsin vastaava asiallisesti toimintansa järjestäneiden lupalakimiesten kohdalla.

Muutos ei rajoittuisi yksinomaan asianajotoimistoihin ja asiallisesti toimiviin lakiasiaintoimistoihin. Eettisesti kestävää ja korkeatasoista oikeusapua tuottavista tahoista yhtenä tärkeänä toimijana on ollut voittoa tavoittamaton Pakolaisneuvonta ry, jonka käyttöpääoma tulee valtaosin oikeusapupalkkioista. Yhdistyksellä, jossa toimii tietomme mukaan noin viisitoista lakimiestä, on muitakin tärkeitä tehtäviä kuin yksittäisten prosessien hoitaminen. Mikäli palkkiorakenteeseen ja -käytäntöihin tulee yllä kuvattu muutos, myös sen toiminta lienee jatkossa vaakalaudalla.

Mahdolliset henkilöstön lisäykset oikeusaputoimistoihin eivät mitenkään voisi paikata tilannetta. Lisäksi oikeusaputoimiston tuottama palvelu ei todennäköisesti edes ole yksityistä kustannustehokkaampaa.

Vallitsevassa tilanteessa eettisten toimijoiden laajamittainen poistuma palveluntarjoajien joukosta synnyttäisi tilanteen, jossa oikeusapujärjestelmämme ei enää turvapaikka-asioissa suoriutuisi kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten sille asettamista tehtävistä. Turvapaikanhakijoiden merkittävän kasvun jatkuttua oikeusvaltiomme on joutunut vaikeaan testiin, jossa punnitaan, miten tulevassa mittavassa hallinnollisessa ja oikeudellisessa prosessissa oikeusturva toteutuu kokonaisuutena ja jokaisen yksittäisen turvapaikanhakijan kohdalla. Asianajajaliitto katsoo, että testistä selviytymiseksi oikeusapujärjestelmän sisältö ja sen taloudellinen resursointi tulee olla sellaiset, että toimeksiantojen hoitaminen on mahdollista muillekin kuin epäeettisille toimijoille.

Nykyinen oikeusapumenojen toimenpidekohtainen tarkka valvonta on Asianajajaliiton mielestä edelleen parhaiten järjestelmän toimivuuden ja varojen kustannustehokkaan käytön takaava menettelytapa. Oikeusaputoimistojen ja hallinto-oikeuksien tulisi jatkossa aiempaakin tarkemmin tutkia tapauskohtaisesti toimenpiteiden tarpeellisuus ja oikeusavun kohtuullinen määrä. Samalla niiden tulisi puuttua nykyistäkin useammin havaitsemiinsa väärinkäytöksiin.

Yksinkertaisissa asioissa on tarvittaessa mahdollista tarkistaa palkkioita alaspäin ja niissä kiinteät taksat johtaisivatkin liian suureen palkkioon. Laki antaa heikosti hoidetun jutun kohdalla mahdollisuuden evätä avustajan palkkio jopa kokonaan. Oikeudellisesti tai tosiseikastoltaan vaativan jutun kohdalla palkkion tulisi kuitenkin puolestaan perustua käytettyyn aikaan, kun tehdyt toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia. Koko julkisen oikeusapujärjestelmän toimivuus testataankin oikeudellisesti haastavien vaikeiden rajatapausten kohdalla. Kiinteät taksat uhkaavat juuri niiden kohdalla johtaa tilanteeseen, jossa jutun vaatimaa työtä ei ole taloudellisesti mielekästä tehdä kunnolla. Tuollaisten hakemusten takana olevat turvapaikanhakijat jäisivät tosiasiallisesti vaille lain edellyttämää asiantuntevaa oikeudellista apua.

Helsingissä helmikuun 2. päivänä 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Risto Sipilä
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATIJA
Asianajaja Antti Riihelä, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.