Hovioikeus vahvisti lähestymiskiellon vaikka hakija ei hovioikeudessa halunnut kertoa asiasta

HelHO:2015:18 Lähestymiskielto

A on vaatinut valituksen hylkäämistä ja on ilmoittanut, että lähestymiskiellon perusteet ovat edelleen olemassa, vaikka ei olekaan halunnut enää hovioikeudessa kertoa tapahtumista.

Hovioikeus toteaa, että A on kertonut hakemuksensa perusteluissa yksityiskohtaisesti kokemastaan väkivallasta, uhkailusta ja häirinnästä. Hakemuksen liitteenä on ollut käräjäoikeuden mainitsemat tutkintailmoitukset, joista ilmenee muun muassa, että poliisipartio oli 7.1.2015 todennut A:n kasvoissa vammoja.

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että on perusteltu aihe olettaa, että B tulee tekemään A:n henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Asian arviointia ei muuksi muuta se, että A on sittemmin ilmoittanut, ettei hänellä ole rangaistus- tai korvausvaatimuksia B:tä kohtaan.

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

hovioikeudenneuvos Malla Sunell

Lähestymiskielto voidaan määrätä lähestymiskiellosta annetun lain 2 §:n mukaan, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Kyseisen lain 2 a §:n mukaan kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon asiaan osallisten henkilöiden olosuhteet, jo tapahtuneen rikoksen tai häirinnän laatu ja toistuvuus sekä todennäköisyys, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, jatkaisi häirintää tai tekisi itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen. Lain 16 §:n mukaan lähestymiskielto voidaan siihen määrätyn tai kiellolla suojattavan henkilön vaatimuksesta kumota tai kiellon sisältöä muuttaa, jos se on perusteltua asiaan osallisten muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia. Lähestymiskieltolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että lähestymiskieltoa koskevaa pyyntöä ratkaistaessa olisi arvioitava, tulisiko henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, todennäköisesti jatkamaan häirintää tai tekemään itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen, ellei tilanteeseen puututtaisi. Jos ei enää olisi perusteltua aihetta olettaa rikoksen tapahtuvan tai häirinnän jatkuvan, kieltoa ei määrättäisi. Vaaran olemassaolo tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ja objektiivisesti. Vaaran ilmenemisen lisäksi merkitystä olisi henkilön omalla uhkakokemuksella. Väärinkäytösten välttämiseksi vaaran tai ainakin sen jatkuessaan aiheuttaman uhan tulisi olla asiaa objektiivisesti arvioivan sivullisen havaittavissa (HE 41/1998 vp s. 9 – 10 ja 17).

Lähestymiskiellon määräämisen perusteena on ollut kolme tutkintailmoitusta sekä A:n asioista kertoma. B on myöntynyt käräjäoikeudessa lähestymiskiellon määräämiseen, vaikka hän ei ole myöntänyt hakemuksen perusteeksi esitettyä menettelyä. A on lähestymiskiellon määräämisen jälkeen ilmoittanut 21.4.2015 asianajajansa välityksellä syyttäjälle mainittuihin tutkintailmoituksiin liittyen, että hänellä ei ole mitään rangaistus- tai korvausvaatimuksia B:tä kohtaan. Syyttäjä on tehnyt 22.4.2015 kaksi syyttämättäjättämispäätöstä sillä perusteella, että pahoinpitelyrikoksia 10.12.2014 ja 7.1.2015 on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisinä. Syyttäjä on arvioinut, että molemmat pahoinpitelyt olisivat sakkorangaistuksella sovitettavissa. Syyttäjä on tehnyt viestintärauhan rikkomisesta 21.11.2014 ja laittomasta uhkauksesta 7.1.2015 syyttämättäjättämispäätökset, koska syyttäjällä ei ole ollut syyteoikeutta asianomistajan peruutettua rangaistusvaatimuksensa. Syyttäjän arvion mukaan myöskään yleinen etu ei edellyttänyt syytteen nostamista laittomasta uhkauksesta tai viestintärauhan rikkomisesta. Todistelutarkoituksessa kuultaessa A ei ole halunnut lausua tutkintailmoitusten perusteena olleista tapahtumista mitään hovioikeudessa. A:n mukaan lähestymiskiellon määräämisen jälkeen ei ole ilmennyt mitään uusia perusteita lähestymiskiellon määräämiselle. B on ollut ilman avustajaa asian käsittelyssä käräjäoikeudessa ja hän on tuolloin myöntynyt lähestymiskiellon määräämiseen.

Vaikka lähestymiskieltolain 2 §:ssä säädetty näyttövaatimus “perusteltu aihe olettaa” on varsin matala verrattuna erityisesti rikosasiassa vaadittavaan näyttöön, on lähestymiskiellon määräämisen edellytyksistä esitettävä objektiivisesti arvioitavissa oleva riittävä näyttö. A on peruuttanut asianajajansa välityksellä kaikki syyttämispyyntönsä eikä hän ole perustellut uhkakokemustaan muuten kuin vastustamalla lähestymiskiellon kumoamista. Arvioitaessa häirinnän jatkumista ja todennäköisyyttä on otettava huomioon, että lähestymiskiellon määräämiselle ei ole edes väitetty olevan muita tai uusia edellytyksiä. Näillä perusteilla katson, että objektiivisesti arvioiden ei ole perusteltua aihetta olettaa, että B tulisi tekemään A:n henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään häntä.

Edellä selostetuilla perusteilla hyväksyn valituksen ja kumoan lähestymiskiellon.

Lainvoimainen.

• HelHO:2015:18