EU:n ja Turkin assosiaatiosopimus ei estänyt rikoksiin syyllistyneen karkottamista

KHO: Ulkomaalaisasia – Karkottaminen – Maahantulokielto – Rikokset – Huumausainerikos – Assosiaatiosopimus – Turkki

Maahanmuuttovirasto oli määrännyt Turkin kansalainen A:n
karkotettavaksi kotimaahansa ja viiden vuoden maahantulokieltoon tämän
syyllistyttyä Suomessa huumausainerikokseen ja tultua tästä tuomituksi
ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Karkottamispäätöksen jälkeen A oli
vielä syyllistynyt kolmeen pahoinpitelyyn, joista hänet oli tuomittu
ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asiassa oli harkittava, mikä
merkitys Turkin kansalaisen karkottamisessa on annettava Euroopan
talousyhteisön ja Turkin väliselle assosiaatiosopimukselle ja etenkin
mainitulla sopimuksella perustetun assosiaationeuvoston päätökselle N:o
1/80.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Euroopan unionin
tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, että koska A ei ollut ollut
Suomessa taloudellisesti aktiivinen ainakaan vuoden 2010 jälkeen,
mainittu assosiaationeuvoston päätös ei enää koskenut häntä. Näin ollen
assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 14 artiklan 1 kohta ei ollut
esteenä hänen karkottamiselleen.

Koska A oli syyllistynyt
Suomessa rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään
vuosi vankeutta, asiassa oli olemassa ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin
2 kohdan mukainen karkottamisperuste. Hän vaaransi yleistä järjestystä
ja turvallisuutta. Hänellä ei ollut Suomeen kiinteitä ja pysyviä
siteitä, joten ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa kokonaisharkinnassa
karkottamisen puolesta puhuvat seikat painoivat sitä vastaan puhuvia
seikkoja enemmän. Asian olosuhteissa A oli myös voitu määrätä viiden
vuoden maahantulokieltoon.

• 5.1.2016/9