Käräjäoikeuden ei olisi tullut ottaa kantaa toissijaiseen perusteeseen kun ensisijainen menestyi.

Käräjäoikeus oli vahvistanut tuomiossaan V Oy:n kanteesta asiassa I,
että M Oy:n patentti oli ollut alun alkaen mitätön. Tämän jälkeen
käräjäoikeus oli hylännyt asiassa II antamassaan tuomiossa M Oy:n
patentin loukkausta koskevan kanteen asiassa I antamansa ratkaisun
johdosta. Sen varalta, että ratkaisu asiassa I ei saisi lainvoimaa,
käräjäoikeus oli käsitellyt myös patentin loukkausta koskevaa asiaa ja
lausunut perusteluissaan, että V Oy oli loukannut M Oy:n patenttia. M Oy
oli valittanut kummastakin tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus oli
hylännyt patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen asiassa I
ja tutkinut asian II sekä vahvistanut, että V Oy oli loukannut M Oy:n
patenttia. Hovioikeus oli palauttanut asian II käräjäoikeuteen M Oy:n
korvausvaatimusten käsittelyä varten.

Korkein oikeus katsoi, ettei
tuomioistuimen tullut ottaa kantaa vaatimukseen, josta se ei anna
ratkaisua. Käräjäoikeuden ei siten olisi tullut arvioida perusteluissaan
patentin loukkauksen perusteita, kun se jo oli asiassa I antamansa
ratkaisun johdosta hylännyt patentin loukkausta koskevan kanteen.
Hovioikeuden ei puolestaan olisi pitänyt tutkia ja ratkaista patentin
loukkausta koskevaa kannetta, koska käräjäoikeuden ratkaisu ei ollut
perustunut kanteen asialliseen tutkimiseen eikä väitetty patenttia
loukkaava menettely voinut olla muutoksenhaun kohteena asiassa. Asia II
palautettiin kokonaan käräjäoikeuteen patentin loukkausta koskevan
kanteen tutkimiseksi.

• KKO:2015:77