Onko lahjoitettuja asunto-osakkeita rasittava yhtiölainaosuus vastike, josta maksetaan varainsiirtoveroa?

Ratkaistavana asiassa oli, onko asunto-osakkeisiin liittyvä
yhtiölaina varainsiirtoveronalaista vastiketta, kun osakkeet
lahjoitetaan. Kyse oli lisäksi luottamuksensuojasta.

A oli
lahjoittanut pojalleen B:lle asunto-osakeyhtiön osakkeet. Osakkeisiin
kohdistui yhtiölainaa, joka oli lahjoitushetkellä ollut maksettavissa
pois. Verohallinto oli hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön
vaatimuksen määrätä varainsiirtoveroa osakkeisiin kohdistuvasta
yhtiölainasta.

Hallinto-oikeuden mukaan asunto-osakkeisiin
liittyvä yhtiölaina on osakkeita luovutettaessa varainsiirtoverolain 20
§:n 1 momentissa tarkoitettua muuta vastiketta, jonka perusteella
varainsiirtoveroa tulee suorittaa. Lain säännös ei tee eroa eri
luovutusmuotojen välillä. A:n saanto ei siten ole varainsiirtoverosta
vapaa puhdas lahja, vaan kyseessä on luovutus, jossa vastikkeena on
osakkeisiin liittyvä yhtiölaina. A oli siten saannostaan
varainsiirtoverovelvollinen.

Hallinto-oikeus hylkäsi kuitenkin
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen luottamuksensuojan
perusteella. Varainsiirtoverolain 20 §:n 4 momentti koskee luovutuksia,
jotka ovat tapahtuneet 1.3.2013 tai sen jälkeen. Luovutusajankohtaan
18.11.2013 mennessä asiassa ei ole muodostunut lahjoitusten osalta
vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Kun Verohallinto on ohjeessaan nimenomaan
ilmoittanut, ettei tässä tilanteessa ole suoritettava varainsiirtoa,
asia oli ratkaistava A:n eduksi.

Varainsiirtoverolaki 4 § 3 mom, 15 § 1 ja 3 mom, 20 § 1, 3 sekä 4 mom

Hallintolaki 6 §

Äänestykset 2– 1 ja esittelijän eriävä mielipide sekä pääasiasta että luottamuksensuojasta

Äänestys varainsiirtoverovelvollisuudesta

Eri mieltä ollut tuomari katsoi, että kyse on lahjasta, joten varainsiirtoverovelvollisuutta ei ole.

Ns.
yhtiölaina ei ole osakkeenomistajan henkilökohtaista velkaa vaan yhtiön
velka, joka on yhtiössä laskennallisesti kohdistettu osakkeisiin. B ei
siten ole ottanut isänsä velkaa vastattavakseen, vaikka B sinänsä on
joutunut vastuuseen kaikista niistä velvoitteista, joita kyseisten
osakkeiden omistajalla on. B ei ole antanut muutakaan vastiketta, joten
kyse on lahjasta.

Varainsiirtoverolain 4 ja 15 §:stä ilmenevä
pääsääntö on, ettei lahjasta ole suoritettava varainsiirto­veroa.
Hallituksen esityksestä (125/2012 vp) ei ilmene, että tätä asiantilaa
olisi ollut tarkoitus muuttaa. Asiassa esiin nostettu lain 20 § koskee
vain verokantaa ja veron perustetta eli veron määrittämisen tapaa, ja
sitä sovelletaan luovutuksiin, joista on suoritettava varainsiirtoveroa.
Pykälän 4 momentin säännöksellä yhtiölainaosuudesta ei siten ole
merkitystä tässä asiassa.

Äänestys luottamuksensuojasta

Pääasiassa enemmistön kantaa edustanut tuomari katsoi, ettei luottamuksensuojaa voida myöntää.

Kiistatonta
on, että Verohallinto on varainsiirtoveron yhtenäistämisohjeessa
ohjeistanut, ettei tällaisessa tilanteessa ole suoritettava
varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverolain 20 §:ssä on kuitenkin
nimenomaisesti todettu, että arvo­paperin luovutuksessa myös osakkeisiin
luovutushetkellä kohdistuva yhtiö­lainaosuus on tietyin edellytyksin
vastiketta, joka otetaan huomioon varain­siirto­veroa määrättäessä. Laki
ei rajaa vastikkeellisuutta mihinkään luovutusmuotoon, eikä sillä
perusteella, että hallituksen esityksessä on käytetty esimerkkinä
kauppaa, voida päätyä tulkintaan, jonka mukaan arvopapereita
lahjoitettaessa yhtiölainaosuus ei muista luovutuksista poiketen
olisikaan vastiketta.

Verohallinnon yhtenäistämisohjeet eivät ole
oikeudellisesti sitovia. Ne eivät siten voi luoda kenellekään
oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Myös esittelijän päätösesitys ja eriävä mielipide oli tämän sisältöinen.

• Turun HAO 6.10.2015 15/0505/3