Oman pienen lapsen pahoinpitely oli peruste olla antamatta suojelun perusteella oleskelulupa afganistanilaiselle

KHO:2015:136

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheside – Poissulkemislauseke – Toissijainen suojelu – Törkeä rikos – Törkeä pahoinpitely – Ehdollinen vankeusrangaistus – Alaikäinen lapsi – Afganistan

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että Afganistanin kansalainen A
sinänsä olisi kotimaansa yleisen turvallisuustilanteen perusteella
ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toissijaisen
suojelun tarpeessa. Se oli kuitenkin jättänyt oleskeluluvan tällä
perusteella myöntämättä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan
nojalla A:n tultua tuomituksi lapsensa törkeästä pahoinpitelystä yhden
vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sen sijaan
Maahanmuuttovirasto oli myöntänyt A:lle tilapäisen (B) oleskeluluvan
ulkomaalaislain 89 §:n nojalla, sillä A:ta ei voitu poistaa maasta häntä
kotimaassaan uhkaavan kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai
muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun vuoksi.

Hallinto-oikeus
kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen katsoen, että vaikka A oli
Suomessa ollessaan syyllistynyt rikokseen, hänen ei voitu katsoa tehneen
ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tekoa eikä
hän siten kuulunut poissulkemislausekkeen piiriin.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa teon törkeyttä ulkomaalaislain
88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oli otettava huomioon teon laatu ja
muut olosuhteet. Rangaistuksen mittaamiseen tai vankeusrangaistuksen
ehdollisuuteen liittyville harkintaperusteille ei sitä vastoin voitu
sellaisenaan antaa arvioinnissa merkitystä.

Rikos, johon A
oli syyllistynyt, oli kohdistunut puolustuskyvyttömään viiden kuukauden
ikäiseen sylilapseen. Todistajana käräjäoikeudessa kuultu lääkäri oli
kertonut, että lapsella todettujen vammojen perusteella tätä oli
ravisteltu useasti, ja tälle oli teosta aiheutunut huomattavaa
päänsärkyä sekä kipua ja itkuisuutta sekä pitkäkestoisia ja vakavia
vammoja, joiden paraneminen oli kestänyt kuukausia.

A oli
tekoa tehdessään suhtautunut piittaamattomasti lapsensa terveyteen.
Tällaista tekoa oli pidettävä sen vaarallisuus huomioon ottaen
ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna törkeänä
rikoksena. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttovirasto oli ulkomaalaislain
88 §:n 2 momentin 2 kohdan poissulkemislausekkeen nojalla voinut olla
myöntämättä A:lle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös
saatettiin voimaan.

• KHO:2015:136