Sairaalalla tai lääkärillä ei oikeutta valittaa kun tahdosta riippumaton hoitopäätös jätettiin vahvistamatta

KHO:2015:109

Viranomaisen valitusoikeus – Mielenterveysasia – Tahdosta riippumaton sairaalahoito – Sairaala – Lääkäri – Sairaalan ylilääkäri – Julkinen etu

Sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava apulaisylilääkäri oli
mielenterveyslain 8 ja 12 §:n nojalla määrännyt A:n psykiatrista
sairaalahoitoa jatkettavaksi. Päätöksen perustelujen mukaan
mielenterveyslain 8 §:n edellytykset täyttyvät, koska tutkittu oli
mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että
hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti hänen
mielisairauttaan ja muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu
käytettäväksi ja ovat riittämättömiä.

Hallinto-oikeus ei
ollut vahvistanut sille mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin nojalla
alistettua apulaisylilääkärin hoitoonmääräämispäätöstä, koska
asiakirjoista ei ilmennyt, että A:n olisi ennen apulaisylilääkärin
päätöksen tekemistä todettu olevan mielisairas, vaikka hänellä
asiakirjojen mukaan oli epäilty olevan psykoosisairaus.

Sairaala
ja sairaalan ylilääkäri valittivat hallinto-oikeuden päätöksestä
korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Koska mielenterveyslaissa ei ole
erikseen säädetty viranomaisen tai muun julkista etua valvovan tahon
oikeudesta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, asiassa oli
hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin yleissäännöksen pohjalta
arvioitava, oliko sairaalan tai sen ylilääkärin valitusoikeus tarpeen
näiden valvottavana olevan julkisen edun vuoksi.

Sairaalan
psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tehtävä päättää tahdosta
riippumatta annettavasta hoidosta sisälsi hallintolainkäyttölain 6 §:n 2
momentissa tarkoitetun julkisen edun valvontatehtävän piirteitä.
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan sairaalalla tai ylilääkärillä ei kuitenkaan ollut
katsottu olevan valitusoikeutta, eikä lainsäätäjä ollut erikseen
arvioinut valitusoikeuden tarvetta. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti
edelleen huomiota siihen, että mielenterveyslain perusteella potilas oli
hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta mahdollista määrätä uudelleen
psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta, jos hänen
ajankohtaisen terveydentilansa todetaan edellyttävän tällaista hoitoa.
Valitusoikeus ei esillä olevassa asiassa ollut tarpeen sairaalan ja
ylilääkärin valvottavana olevan julkisen edun vuoksi. Valittajilla ei
ollut valitusoikeutta hallinto-oikeuden päätöksestä.

• KHO:2015:109