Perheväkivalta johti aselupien peruuttamiseen
22.7.2015 | OikeusuutisetKHO: Ampuma-ase – Hallussapito – Luvan peruuttaminen – Varoitus – Pahoinpitely – Turvallisuusriski – Henkilökohtaiset olosuhteet
A oli tuomittu käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla
pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 40 päiväsakon
rangaistukseen. A oli tehnyt täysi-ikäiselle tyttärelleen ruumiillista
väkivaltaa lyömällä tätä kasvoihin ja kuristamalla. Pahoinpitelyn
seurauksena tyttärelle oli tullut mustelmia ja muita pinnallisia
vammoja. Käräjäoikeuden tuomion mukaan kuristaminen ei ollut voimakasta,
eikä hengenvaaraa ollut aiheutunut. Tytär puolestaan oli tehnyt A:lle
ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä kasvoihin ja puremalla. Lisäksi A
oli ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan pistoolia ilman
vaadittavaa lupaa.
Poliisilaitos oli mainitun tuomion perusteella peruuttanut A:lle myönnetyt ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaisluvat.
Hallinto-oikeus
totesi, että pahoinpitelyä ja ampuma-aserikosta oli sinänsä pidettävä
sellaisina ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa
tarkoitettuina tekoina, jotka oikeuttivat ampuma-aseiden hallussapito-
ja rinnakkaislupien peruuttamiseen. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi,
että lupien peruuttaminen olisi A:n olosuhteet kokonaisuudessaan
huomioon ottaen ollut kohtuutonta ja muutti lupien peruuttamisen tämän
vuoksi ampuma-aselain 69 §:ssä tarkoitetuksi varoitukseksi.
Korkein
hallinto-oikeus totesi, että poliisilla oli peruuttamisasioissa laissa
osoitettua harkintavaltaa, eikä kenelläkään ollut ehdotonta oikeutta
pitää hallussaan ampuma-asetta. Ratkaisut oli tehtävä kokonaisarvioinnin
perusteella, jossa ratkaisevaa oli henkilön sopivuuden arviointi.
Tällöin oli otettava huomioon, että peruuttamismahdollisuuden
tarkoituksena oli mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien
seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa
oli otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja
vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan.
Asiassa ei
ollut tullut ilmi, että A:n käyttäytymiseen olisi ennen edellä
mainittuun rangaistukseen johtaneita tapahtumia tai niiden jälkeen ennen
lupien peruuttamista liittynyt sellaisia piirteitä, jotka antaisivat
aiheen olettaa, ettei hän ollut sopiva pitämään hallussaan
ampuma-aseita. Kokonaisarvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon myös
teon laatu ja ampuma-aseiden väärinkäyttöön liittyvä hyvin huomattava
turvallisuusriski. Yksittäinen pahoinpitelyrikos muodosti siten
lähtökohtaisesti riittävän perusteen ampuma-aseen hallussapitoluvan
peruuttamiselle. Riskin suuruus huomioon ottaen harkinnassa oli
painotettava ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja noudatettavan
käytännön yleisestävää merkitystä. Henkilökohtaisiin olosuhteisiin
liittyvät vastasyyt eivät tällöin yleensä voineet johtaa siihen, että
peruuttamisesta luovuttaisiin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
ettei asiassa ollut riittävää perustetta muuttaa lupien peruuttamista
koskevaa päätöstä varoitukseksi.