EIT:lta tuomio Suomelle sananvapauden loukkauksesta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antanut tuomion Suomea vastaan. Tuomiossa katsottiin, että Seura-lehteen kirjoittaneen toimittajan ja Otavamedian sananvapautta loukattiin, kun toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksesta sakkoihin ja vahingonkorvausvastuuseen kirjoittamastaan jutusta, jossa käsiteltiin MOT-ohjelmaa, ja Otavamedia myös tuomittiin korvausvastuuseen jutusta.

EIT totesi, että hovioikeus ei ollut riittävästi perustellut sitä, miksi sananvapauteen puuttuminen oli tapauksessa ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Niin ikään hovioikeuden perusteluista puuttui intressivertailu sananvapauden ja kunnian suojan välillä. Edelleen EIT otti huomioon melko suuren korvausmäärän sananvapauden loukkauksen puolesta puhuvana seikkana.

Eräs mielenkiintoinen aspekti tuomiossa on myös EIT:n tekemä vahingonkorvauksen määrän vertailu vakavista väkivaltarikoksista tuomittuihin määriin ja viittaus henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin tältä osin.

EIT:n tuomiosta:

57.  The
Court notes also the severity of the sanctions imposed on the
applicants. The first applicant was convicted under criminal law and was
ordered to pay 40 day-fines totalling EUR 240. He was also ordered to
pay EUR 2,000 plus interest in damages to the complainant. The applicant
company was ordered, together with the first applicant, to pay EUR
4,000 plus interest in damages to the complainant as well as the
latter’s costs and expenses of EUR 25,500, plus interest, in total. The
amounts of compensation must be regarded as substantial, given that the
maximum compensation afforded to victims of serious violence varies
between EUR 3,000 and 5,000 (see paragraph 24 above).

58.  While
the Appeal Court made some limited reference to Article 10 of the
Convention and to case-law and legal literature on Article 10 in its
judgment (see paragraph 18 above), thereby recognising as a matter of
principle the relevance of Article 10 for the domestic decision whether
to convict the first applicant of defamation, it did not, as required by
Article 10,
proceed to a sufficient evaluation of the actual impact of the first
applicant’s right to freedom of expression on the outcome of the case.
In particular, the Appeal Court did not balance the first applicant’s
right to freedom of expression (under Article 10 of the Convention), on
the basis of the relevant criteria (as summarised at paragraph 49
above), in any considered way against the complainant’s conflicting
right to reputation (under Article 8 of the Convention). It does not
emerge from the reasoning of the Appeal Court what “pressing social
need” in the present case was taken to justify protecting the
complainant’s right to reputation over the freedom of expression of the
applicants, in particular as both the first applicant and the
complainant were professional journalists discussing the limits of
critical journalism. Nor is it clear whether, according to the Appeal
Court, the resultant interference with the applicants’ freedom of
expression was proportionate to the legitimate aim pursued (see
paragraph 18 above).

Koko tuomio Niskasaari and Otavamedia Oy v. Finland löytyy täältä: http://hudoc.echr.coe.int/sites/eng/pages/search.aspx?i=001-155372