Toimittajalla oikeus ministerivaliokunnan muistioon; jäi kuitenkin vaille kulukorvausta

KHO: Rahapelijärjestelmää koskevan taustamuistion julkisuutta koskeva valitusasia

Toimittaja on 20.3.2014 pyytänyt saada
sisäministeriöltä sen talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle
laatiman päätösesityksen ja sitä koskevan taustamuistion.

Sisäministeriö
on päätöksellään 8.4.2014 luovuttanut 21.2.2014 päivätyn
päätösesityksen, mutta hylännyt Karjalaisen asiakirjapyynnön siltä osin
kuin se on koskenut ministeriössä laadittua 21.2.2014 päivättyä
taustamuistiota, joka on otsikoitu “Rahapelipoliittinen kokonaiskuva,
yksinoikeusjärjestelmän ylläpitämisen edellytykset ja tarvittavat
toimenpiteet”.

Ministeriö on katsonut, että taustamuistio on
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24
§:n 1 momentin 2 kohdan perusteella salassa pidettävä.
= = =

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavassa asiassa on kysymys
siitä, onko Karjalaisen pyytämä, sisäministeriössä laadittu 21.2.2014
päivätty taustamuistio, joka on otsikoitu “Rahapelipoliittinen
kokonaiskuva, yksinoikeusjärjestelmän ylläpitämisen edellytykset ja
tarvittavat toimenpiteet”, julkinen vai salassa pidettävä asiakirja.
Sisäministeriö on katsonut, että taustamuistio on salassa pidettävä
julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohtien perusteella. Muistio on
ollut korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä.

Julkisuuslain 24
§:n 1 momentin 2 kohta koskee muun ohella asiakirjoja, jotka liittyvät
kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä tai muussa
kansainvälisessä toimielimessä käsiteltävään asiaan. Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisissa toimissaan
Euroopan unionin komissiota on pidettävä edellä mainitussa lainkohdassa
tarkoitettuna kansainvälisenä toimielimenä. Taustamuistio ei
asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella kuitenkaan ole liittynyt
mainitussa artiklassa tarkoitettuun tai muuhunkaan komissiossa
asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä käsiteltävänä olleeseen asiaan,
vaan se on laadittu vasta sen jälkeen, kun sisäministeriön viittaama
rikkomusmenettely oli jo päättynyt. Edellä mainittu lainkohta ei
myöskään koske asiakirjoja, jotka liittyvät asiaan, joka mahdollisesti
saattaisi myöhemmin tulla käsiteltäväksi kansainvälisessä toimielimessä.

Taustamuistion
voidaan aiheensa ja asiasisältönsä perusteella katsoa koskevan Suomen
suhteita Euroopan unioniin eli julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2
kohdassa tarkoitettuun kansainväliseen järjestöön. Muistio on siten
sanotun lainkohdan mukaan pidettävä salassa, jos tiedon antaminen siitä
aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai
edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.

Kun otetaan
huomioon taustamuistion asiasisältö ja sen neutraali sävy, tiedon
antamisen siitä ei voida arvioida aiheuttavan vahinkoa tai haittaa
Suomen kansainvälisille suhteille. Muistio ei myöskään ole erityisen
yksityiskohtainen ja sen sisältämiä linjausehdotuksia sisäministeriö on
itsekin pitänyt julkistettavissa olevina luovuttaessaan samat
linjausesitykset jokseenkin sellaisenaan sisältävän 21.2.2014 päivätyn
päätösesityksen Karjalaiselle. Tiedon antamisen muistiosta ei voida
arvioida aiheuttavan vahinkoa tai haittaa Suomen edellytyksille toimia
kansainvälisessä yhteistyössä.

Edellä lausutun perusteella
taustamuistio ei ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan
perusteella salassa pidettävä asiakirja.

Taustamuistio ei liioin
sisällä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja
poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia
tietoja. Muistio ei siten ole salassa pidettävä tuonkaan lainkohdan
perusteella.

Koska Karjalaisen pyytämä 21.2.2014 päivätty
taustamuistio on julkinen asiakirja, hänellä on julkisuuslain 9 §:n 1
momentti huomioon ottaen oikeus saada siitä tieto. Sisäministeriön
päätös asiakirjapyynnön hylkäämisestä taustamuistion osalta on
lainvastainen.

Lopputulos

Edellä lausutun vuoksi sisäministeriön päätös on kumottava ja Karjalainen on oikeutettava saamaan tieto taustamuistiosta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Hallintolainkäyttölain
74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen
asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti
asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä
joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä
ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen
tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa
julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti
huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Huolimatta
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksesta oikeudenkäyntiä
ei ole pidettävä viranomaisen virheestä aiheutuneena. Tähän nähden ei
ole kohtuutonta, että Tero Karjalaiselle ei, kun otetaan huomioon
hallintolainkäyttölain 74 §, ole määrättävä maksettavaksi korvausta
oikeudenkäyntikuluista.

Muu päätös 1355/2015