Tasa-arvovaltuutettu: Raskauden vaikutus nollatyösopimukseen (TAS 320/2013, annettu 24.3.2015)
21.4.2015 | OikeusuutisetSiivoustyötä tekevä nainen pyysi tasa-arvovaltuutetulta kannanottoa siitä, onko häntä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa kielletyllä tavalla, kun hänelle ei raskaudesta kertomisen jälkeen enää annettu samaa määrää työtunteja kuin aikaisemmin
työntekijä ja hänen työsopimuksensa oli ollut niin kutsuttu
nollatyösopimus. Hän oli siis sitoutunut olemaan työnantajan
käytettävissä kutsuttaessa mutta hänellä ei ollut
vähimmäistyöaikaa, joka velvoittaisi työnantajaa tarjoamaan hänelle
työtunteja.
Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa käytännön
vakiintumisen edellytyksinä on pidetty sitä, että käytäntöä on
sovellettu pitkähkö aika, käytäntö on ollut selvä ja
yksiselitteinen, sitä on noudatettu poikkeuksitta tai vain vähäisin
poikkeuksin, eikä sovellettu käytäntö ole perustunut virheeseen.
Arvio käytännön vakiintumisesta tehdään tapauskohtaisesti.
Oikeuskäytännössä on annettu työajan vakiintumista
arvioitaessa merkitystä muun muassa työsopimuksen sisällölle
sekä työnantajan työvoiman tarpeelle.
Tasa-arvovaltuutettu totesi lausunnossaan, että on arvioitava,
onko lausunnonpyytäjälle vakiintunut viiden työssäolokuukauden
aikana tehtyjen työtuntien perusteella tietty vähimmäistyöaika.
Mikäli työtuntien määrää voidaan pitää vakiintuneena noin viiden
kuukauden työnteon jälkeen ja tämä työtuntien määrä on raskaudesta
kertomisen jälkeen olennaisesti vähentynyt, asiassa syntyy
syrjintäolettama raskauden perusteella. Syrjintäolettaman
kumotakseen työnantajan pitää pystyä osoittamaan, että tuntien
antamatta jättäminen on johtunut muusta, hyväksyttävästä syystä
kuin raskaudesta.
Kyseisessä tapauksessa oli esitetty ristiriitaisia käsityksiä
siitä milloin ja mistä syystä lausunnonpyytäjän työtunnit olivat
vähentyneet. Tasa-arvovaltuutettu ei voi kirjallisessa
lausuntoprosessissa ottaa kantaa sellaisiin näyttökysymyksiin,
jotka vaativat esimerkiksi suullista todistelua.
Kiistanalaisia kysymyksiä koskevan näytön esittäminen ja
arviointi voi tapahtua käräjäoikeudessa työnantajaa vastaan
mahdollisesti ajettavan hyvityskanteen käsittelyn yhteydessä,
jolloin viime kädessä voidaan ratkaista, rikkoiko menettely
tasa-arvolakia.
Tasa-arvovaltuutettu totesi lopuksi, että työsyrjintä on säädetty
rangaistavaksi rikoslaissa. Työsuojeluviranomaisen toimivaltaan
kuuluu harkita, onko asiassa todennäköisiä perusteita epäillä
työsyrjintärikosta ja tulisiko asiasta tehdä ilmoitus poliisille
esitutkintaa varten.