Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyynnöstä

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät asiat – Perheoikeus – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Tapaamisoikeutta koskeva päätös, jossa on asetettu uhkasakko – Uhkasakon täytäntöönpano

Korkein oikeus on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksen siitä, voidaanko asetusta (EY) N:o 44/2001(2)
soveltaa jäsenvaltiossa annetun tuomioistuimen päätöksen
täytäntöönpanoon toisessa jäsenvaltiossa, kun tässä päätöksessä
asetetaan uhkasakko tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseksi, sekä
tällaisen uhkasakon täytäntöönpanon edellytyksistä.

Laajemmassa
yhteydessä tarkasteltuna tässä asiassa tuodaan esille uhkasakkoon
sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskeva vaikeus tuomioistuimen
päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa Euroopan unionissa
koskevassa järjestelmässä. Tämä näyttää muuttuvan vaikeammaksi siinä
erityisessä tapauksessa, jossa uhkasakolla turvattu oikeus on lapsen
tapaamisoikeus. Unionin tuomioistuinta on pyydetty tässä yhteydessä
vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin
kysymyksiin.

Ennakkoratkaisupyynnöstä
ilmenee, että Christophe Alfons Adrien Bohez ja Ingrid Wiertz olivat
avioituneet Belgiassa 16.5.1997 ja saaneet kaksi lasta. Aviopari oli
eronnut vuonna 2005, ja Wiertz oli muuttanut Suomeen.

Gentin
alioikeus (Belgia) antoi 28.3.2007 päätöksen lasten huollosta,
asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta (jäljempänä 28.3.2007
annettu päätös). Bohezille annetun tapaamisoikeuden toteutumisen
turvaamiseksi se asetti samalla uhkasakon. Päätöksen mukaan Bohezille
tulee suorittaa 1 000 euroa lasta kohti jokaiselta sellaiselta
tapaamisvuorokaudelta, jonka aikana lasta ei ole tälle luovutettu.
Uhkasakon enimmäismääräksi määrättiin 25 000 euroa.

Bohez
vaati suomalaisissa tuomioistuimissa, että Wiertz velvoitetaan
suorittamaan hänelle 28.3.2007 annetussa päätöksessä määrätty uhkasakko
eli 23 398,69 euroa toteutumatta jääneiden tapaamisten perusteella tai
että tämä päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa.
Vaatimuksensa tueksi hän esitti Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa, että
lukuisat tapaamiset olivat jääneet toteutumatta, minkä vuoksi tässä
päätöksessä määrätty uhkasakon enimmäismäärä oli jo tullut täyteen. Hän
väitti, että koska Belgian oikeudessa uhkasakon perimisen toteuttavat
suoraan ulosottoviranomaiset ilman, että uutta oikeudenkäyntimenettelyä
tarvittaisiin, hänen hakemustaan on pidettävä rahamääräisen saatavan
velkomisena, ja tällä perusteella se kuuluu asetuksen N:o 44/2001
soveltamisalaan.

Wiertz
puolestaan väitti, että maksuvelvollisuutta ei ollut lopullisesti
vahvistettu belgialaisessa tuomioistuimessa eikä päätös siten ollut
täytäntöönpanokelpoinen. Mikään viranomainen ei ole arvioinut sitä, onko
sellaisia laiminlyöntejä tapahtunut, jotka saisivat aikaan uhkasakon
maksamisvelvollisuuden. Wiertz väitti niin ikään, ettei hän ollut
mitenkään estänyt 28.3.2007 annetun päätöksen mukaisten tapaamisten
toteutumista.

Itä-Uudenmaan
käräjäoikeus totesi 8.3.2012 antamallaan päätöksellä, että hakemuksessa
ei ollut kysymys tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta
vaan ainoastaan 28.3.2007 annetun päätöksen toteutumisen turvaamiseksi
asetetun uhkasakon täytäntöönpanosta. Se päätteli tästä, että koska tämä
hakemus koski rahamääräisen velvoitteen vahvistamisesta annetun
päätöksen täytäntöönpanoa, se kuului asetuksen N:o 44/2001
soveltamisalaan. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus totesi kuitenkin, että
28.3.2007 annetussa päätöksessä määrättiin vastoin asetuksen N:o 44/2001
49 artiklan vaatimuksia ainoastaan juoksevasta uhkasakosta, jonka
lopullista määrää ei ollut vahvistettu, minkä vuoksi se jätti Bohezin
hakemuksen tutkimatta.

Myös
Helsingin hovioikeus katsoi 16.8.2012 antamallaan päätöksellä,
että Bohezin hakemus on jätettävä tutkimatta. Perusteluissaan se
tarkasteli asiaa kuitenkin eri tavoin kuin käräjäoikeus. Se katsoi, että
koska hakemuksessa oli kysymys lapsen tapaamisoikeutta koskevan
päätöksen täytäntöönpanosta, asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan a
alakohdan perusteella siihen ei ollut sovellettava tätä asetusta vaan
asetusta N:o 2201/2003. Näin ollen täytäntöönpanomenettely määräytyy
asetuksen N:o 2201/2003 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti tässä
tapauksessa Suomen lain eli TpL:n mukaan.

Bohez
haki muutosta korkeimmalta oikeudelta, jossa hän vaati, että Helsingin
hovioikeuden päätös kumotaan, ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä
vaatimukset.

Korkein oikeus esitti 31.12.2012 unionin tuomioistuimelle seuraavat
ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko
[asetuksen N:o 44/2001] 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että lapsen
huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa päävelvoitteen
turvaamiseksi asetetun uhkasakon (astreinte) täytäntöönpanoa koskevat
asiat jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle?

2)      Mikäli
edellisessä kohdassa mainitut asiat kuuluvat [asetuksen N:o 44/2001]
soveltamisalaan, onko [asetuksen N:o 44/2001] 49 artiklaa tulkittava
niin, että vuorokausikohtaisesti asetettu juokseva uhkasakko, joka on
tuomiovaltiossa täytäntöönpantavissa sellaisenaan asetetun määräisenä
mutta jonka lopullinen määrä voi muuttua uhkasakkoon tuomitun hakemuksen
tai väitteiden johdosta, on täytäntöönpantavissa [toisessa]
jäsenvaltiossa vasta kun sen määrä on erikseen lopullisesti vahvistettu
tuomiovaltiossa?

3)      Mikäli edellä
yksilöidyn kaltaiset asiat jäävät [asetuksen N:o 44/2001] soveltamisalan
ulkopuolelle, onko [asetuksen N:o 2201/2003] 47 artiklan 1 kohtaa
tulkittava niin, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat
tehosteet ja turvaamistoimet kuuluvat säännöksessä tarkoitettuun
täytäntöönpanomenettelyyn, joka tapahtuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion
lain mukaan, vai voivatko ne muodostaa sellaisen osan lapsen huoltoa ja
tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä, joka on [asetuksen N:o 2201/2003]
nojalla pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa?

4)      Onko
uhkasakon täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa vaadittaessa
edellytettävä, että täytäntöönpantavan uhkasakon rahamäärä on erikseen
lopullisesti vahvistettu tuomion antaneessa jäsenvaltiossa, vaikka
täytäntöönpanossa ei sovellettaisi [asetusta N:o 44/2001]?

5)      Mikäli
lapsen tapaamisoikeuden tehosteeksi asetettu uhkasakko (astreinte) on
täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman, että
täytäntöönpantavan uhkasakon rahamäärä on tuomiovaltiossa erikseen
lopullisesti vahvistettu,

a)      edellyttääkö
uhkasakon täytäntöönpano kuitenkin sen valvomista, onko
tapaamisoikeuden toteutumatta jääminen perustunut esteisiin, joiden
huomioon ottaminen on ollut välttämätöntä lapsen oikeuksien vuoksi; ja

b)      millä tuomioistuimella on toimivalta tällaisten seikkojen tutkimiseen, tarkemmin sanoen

i)      rajoittuuko
täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen toimivalta aina pelkästään sen
tutkimiseen, onko väitetty lapsen tapaamisoikeuden toteutumatta jääminen
johtunut sellaisesta perusteesta, joka nimenomaisesti ilmenee pääasiaa
koskevasta ratkaisusta; vai

ii)      seuraako
unionin perusoikeuskirjassa turvatuista lapsen oikeuksista, että
täytäntöönpanovaltion tuomioistuimella on pidemmälle menevä oikeus tai
velvollisuus tutkia, onko tapaamisoikeuden toteutumatta jäämiselle ollut
sellaisia perusteita, joiden huomioon ottaminen on ollut välttämätöntä
lapsen oikeuksien turvaamiseksi?”

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

1)         Jäsenvaltiossa
annettua tuomioistuimen päätöstä, jossa on asetettu uhkasakko
tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseksi, ei voida panna
tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja
täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun
neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 perusteella täytäntöön toisessa
jäsenvaltiossa.

2)         Uhkasakko,
joka on erottamaton osa pääasiassa kyseessä olevan kaltaista
tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä, on tällä perusteella suoraan
täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden
tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta
koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta
27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla, eikä
sitä voida pitää täytäntöönpanotoimena, joka kuuluu tämän asetuksen 47
artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun täytäntöönpanomenettelyyn.

3)         Ennen
uhkasakon täytäntöönpanoa jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa
haetaan, uhkasakosta on annettava uusi tuomioistuimen päätös tuomion
antaneessa jäsenvaltiossa, jotta tämän jäsenvaltion tuomioistuin
vahvistaisi lopullisesti sen määrän.

Linkki asiaan C-4/14