EU:n tuomioistuimen tuomio ajokorttien vastavuoroista tunnustamista koskevassa asiassa
23.4.2015 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2006/126/EY – Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen – Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta sen alueella päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljettaneen henkilön ajokorttia, jonka on myöntänyt toinen jäsenvaltio
Ennakkoratkaisupyynnön oli esittänyt Verwaltungsgericht Sigmaringen (Saksa).
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2006/126/EY (EUVL L 403, s. 18 ja oikaisu EUVL
2009, L 19, s. 67) 2 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan
tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Sevda Aykul, joka
on Itävallan kansalainen, jolla on Itävallan tasavallan myöntämä
ajokortti, ja Land Baden-Württenberg ja joka koskee päätöstä evätä
Aykulilta oikeus käyttää ajokorttiaan Saksan alueella.
Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Ajokorteista
20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2006/126/EY 2 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa
on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio,
jonka alueella toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn ajokortin haltija
oleskelee tilapäisesti, kieltäytyy tunnustamasta tämän ajokortin
pätevyyttä sen vuoksi, että kyseisen ajokortin myöntämisen jälkeen
ajokortin haltija on tämän valtion alueella syyllistynyt rikkomukseen,
josta ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on seurauksena
soveltumattomuus moottoriajoneuvon kuljettamiseen.
2) Jäsenvaltio,
joka pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa
kieltäytyy ajokortin pätevyyden tunnustamisesta, on toimivaltainen
määräämään edellytykset, jotka tämän ajokortin haltijan on täytettävä
saadakseen uudelleen ajo-oikeuden sen alueella. Ennakkoratkaisua
pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, kieltäytyykö asianomainen
jäsenvaltio omia sääntöjään soveltaessaan tässä tapauksessa
tosiasiallisesti määräämättömäksi ajaksi toisen jäsenvaltion myöntämän
ajokortin tunnustamisesta. Tältä kannalta sen tehtävänä on tutkia,
pysyvätkö ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt
edellytykset suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sen rajoissa, mikä on
asianmukaista ja välttämätöntä direktiivillä 2006/126 tavoitellun
päämäärän eli liikenneturvallisuuden parantamisen saavuttamiseksi.