THO: Kuolleelle henkirikoksen uhrille voitiin määrätä edunvalvoja

THO:2015:1

Holhoustoimi – Edunvalvojan määrääminen
Esitutkinta

Rikoskomisario K on hakenut kuolleelle A:lle edunvalvojaa
esitutkintaa varten, koska A:n äiti B on A:n ainoa tiedetty
oikeudenomistaja ja epäiltynä hänen surmaamisestaan. A:n isä on
tuntematon. B on siten ainoa henkilö, joka olisi oikeutettu käyttämään
A:n puhevaltaa. Edunvalvojaa on haettu muun muassa siksi, että
esitutkinnassa voidaan tarvittaessa kuulla esimerkiksi lääkäriä ja
kätilöä, mitkä kuulemiset edellyttävät suostumusta siltä, jonka hyväksi
näiden ammattihenkilöiden vaitiolovelvollisuus on säädetty.

Esitutkintalain
4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä alle
18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on
perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen
edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos
edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Holhoustoimilain
10 §:n 2 kohdan mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja, jos
muutoin kuin kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa on
tarpeen, että poissa olevan oikeutta valvotaan tai hänen omaisuuttaan
hoidetaan.

Edunvalvontaa koskevat säännökset koskevat
lähtökohtaisesti tilanteita, joissa henkilö, jonka edunvalvonnasta on
kyse, on elossa. Käytännössä voi kuitenkin poikkeuksellisesti syntyä
tilanteita, joissa on tarpeen, että joku käyttää kuolleen henkilön edun
valvomiseksi puhevaltaa.

Hakemusta edunvalvojan määräämiseksi
A:lle on erityisesti perusteltu sillä, että oikeudenkäymiskaaren 17
luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lääkäri, apteekkari tai kätilö
tahi heidän apulaisensa eivät saa todistaa siitä, mitä he ovat asemansa
perusteella saaneet tietää ja mitä asian laadun vuoksi on salassa
pidettävä, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty,
todistamiseen suostu. Laissa ei ole säännöksiä siitä, miten tällaisessa
tilanteessa, jossa suostumusta ei ole enää saatavissa, tulee menetellä.
Hovioikeus katsoo, että kysymys terveydenhuollon ammattihenkilöiden
vaitiolovelvollisuudesta ja mahdollisesta todistamiskiellosta on tällöin
ratkaistava tapauskohtaisesti.

Edellä kerrotun mukaan
holhoustoimilain 10 §:n 2 kohdan nojalla voidaan määrätä edunvalvoja
silloin, kun muutoin kuin kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetussa
asiassa on tarpeen, että henkilön oikeutta valvotaan. On selvää, että
A:n edun valvominen on tarpeen hänen kuolemaansa koskevassa
esitutkinnassa. Näin ollen A:lle tulee sanotun holhoustoimilain kohdan
nojalla ja ottaen huomioon esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentti
määrätä edunvalvoja.

• THO:2015:1