Kiireellisen sijoituksen kestoon ei sovellettu määräaikalakia

KHO:2015:27

Ylimääräinen muutoksenhaku – Purkuhakemus – Lastensuojelu – Päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta – Kiireellisen sijoituksen kesto – 30 päivän määräaika – Tosiasialliset sijoituspäivät

Lastensuojelulain mukaan kiireellinen sijoitus voi kestää
korkeintaan 30 päivää. Oikeuskysymyksenä oli, millä tavalla on
tulkittava lastensuojelulaissa tarkoitettua 30 päivän aikaa kiireellisen
sijoituksen keston ja kiireellisen sijoituksen jatkamisen suhteen.

Kiireellisen
sijoituksen jatkamisesta päättänyt viranhaltija oli soveltanut
sijoituksen keston laskemisessa säädettyjen määräaikain laskemisesta
annettua lakia (määräaikalaki), jolloin 30 päivän määräaika olisi
päättynyt 11.11.2013. Hallinto-oikeus otti huomioon tosiasialliset
sijoituspäivät. Se ei jättänyt ensimmäistä sijoituspäivää lukematta
mukaan 30 päivän aikaan eikä myöskään soveltanut määräaikalain niin
sanottua pyhäpäiväpidennystä koskevaa säännöstä. Kiireellinen sijoitus
oli näin laskettuna rauennut 10.11.2013, ja hallinto-oikeus kumosi
viranhaltijan päätöksen sijoituksen jatkamisesta.

X:n
kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta haki hallinto-oikeuden
päätöksen purkamista hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetulla ilmeisen väärän lain soveltamista koskevalla perusteella.
Lautakunta katsoi purkuhakemuksessaan, että lastensuojelulain
valmisteluasiakirjojen perusteella kiireellisen sijoituksen
jatkopäätöksen tekemisessä tuli ottaa huomioon määräaikalain
periaatteet, jolloin viranhaltija oli voinut lain mukaan tehdä
kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen, määräajan päättyessä
pyhäpäivänä, vielä ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

Korkein
hallinto-oikeus hylkäsi lautakunnan purkuhakemuksen. Asiassa oli
kysymys siitä, milloin kiireellinen sijoitus oli suoraan lain nojalla
päättynyt. Tilanne ei kuulunut määräaikalain soveltamisalaan. Asiassa
oli kiinnitettävä huomiota myös siihen, että kiireellinen sijoitus on
tahdonvastainen toimenpide, jolla puututaan lapsen ja hänen läheistensä
perusoikeutena turvattuun perhe-elämän ja yksityiselämän suojaan. Tähän
nähden laissa säädettyä 30 päivän enimmäiskestoa oli tulkittava
suppeasti.

• KHO:2015:27