RHO arvioi rangaistusta lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa

RHO:2015:2

Seksuaalirikos – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen – Lieventämisperuste

Syyttäjä vaati A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen korottamista (KO: 1 v 10 kk).

A vaati, että hänelle tuomittavaa rangaistusta tuli lieventää , koska
hän oli pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä ja hakeutunut
oma-aloitteisesti hoitoon. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut
siitä, ettei A:n voitu katsoa edistäneen rikostensa selvittämistä
rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

A:n
hoitoon hakeutumisen osalta hovioikeus lausui seuraavaa. A oli
hovioikeudessa esittänyt uutena kirjallisena todisteena 7.11.2014
päivätyn lääkärinlausunnon osoituksena nykytilanteestaan ja halustaan
hankkia psykoterapeuttista apua nyt kysymyksessä olevista teoista
ilmenevään ongelmaansa. Lausunnosta kävi ilmi, että A:ta hoitava lääkäri
oli tavannut A:ta yhteensä 25 kertaa, kun terapiakäyntejä 3.12.2013
päivätyn lääkärinlausunnon antamisen ajankohtana oli ollut 12.
Terapiakäyntien lukumäärä ja se, että A oli jatkanut terapiaa myös
käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen, osoittavat sinänsä A:n sitoutumista
hoitoon. Toisaalta uudessa lausunnossa oli vastaavalla tavalla kuin
3.12.2013 päivätyssä lausunnossa todettu, että sopivaa pitkäjänteistä
terapiaa suunniteltiin parhaillaan ja että toistaiseksi A jatkoi
potilaana harvajaksoisesti kriisivaiheen psykoterapiassa ainakin
oikeudenkäyntiin saakka. A:lle soveltuva pitkäaikainen hoito oli ollut
suunnitteilla jo noin vuoden ajan. Sen toteutuminen ja jatkuminen
oikeudenkäynnin jälkeen oli jäänyt epäselväksi. Hovioikeus
harkitsi, että A:n hoitoon hakeutuminen lievensi rangaistusta neljällä
kuukaudella. Hovioikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksensa A:n
syyksi luetuista teoista yhteistä 2 vuoden pituista vankeusrangaistusta.

Huomioon
ottaen Väestöliiton asiantuntijalausunnosta 20.6.2012 ilmenevät
digitaalisessa mediassa tapahtuvan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
vaikutukset lapsen/nuoren psyykkiseen, seksuaaliseen, sosiaaliseen ja
fyysiseen kehitykseen hovioikeus katsoi, että A:n tekojen vahingollista
vaikutusta asianomistajille ei voitu pitää vähäisenä. Muilta osin
hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut vankeusrangaistuksen
määräämisestä ehdottomana.

• RHO:2015:2