Suomessa asuvalla oli valitusoikeus kun hänen puolisolleen ei myönnetty oleskelulupaa
27.12.2014 | Oikeusuutiset
KHO:2014:188
Ulkomaalaisasia – Perheenyhdistäminen – Perheenkokoaja – Valitusoikeus
Asiassa oli muun ohella kysymys siitä, oliko perheenkokoajana
toimivalla aviopuolisolla valitusoikeus hänen puolisonsa oleskeluluvan
myöntämättä jättämistä koskevassa asiassa.
Helsingin
poliisilaitos oli hylännyt A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen, koska
oli perusteltua aihetta epäillä A:n solmineen avioliiton Suomen
kansalaisen B:n kanssa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien
säännösten kiertämiseksi ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tavalla. A ja hänen puolisonsa B valittivat
poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus
jätti tutkimatta perheenkokoaja B:n valituksen, koska perheenkokoaja ei
ollut A:n oleskelulupaa koskevassa valitusasiassa
hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitettu asianosainen. Hallinto-oikeus
oli katsonut, ettei perheenkokoajalla ollut enää valitusoikeutta
perheenyhdistämistä koskevissa asioissa sen jälkeen, kun ulkomaalaislain
62 §:n 1.1.2012 voimaan tulleella muutoksella (10.6.2011/631) oli
poistettu perheenkokoajan vireillepano-
oikeus perheenyhdistämistä koskevissa hakemusasioissa. Hallinto-oikeus hylkäsi oleskeluluvan hakija A:n valituksen.
Korkein
hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 62 §:n muutos johtui
biometristen tunnisteiden käyttöönotosta. Tunnisteiden käyttöönotto oli
luonut tarpeen menettelyyn, jossa oleskelulupahakemusta jätettäessä
hakijalta otettiin sormenjäljet myöhemmin mahdollisesti myönnettävää
oleskelulupakorttia varten. Tähän nähden oli ollut tarpeen myös muuttaa
vireillepano-oikeutta koskevia säännöksiä, koska oleskeluluvan hakijan
tuli olla itse paikalla hakemusta jätettäessä.
Kielteinen
päätös oleskelulupa-asiassa rajoitti puolisoiden mahdollisuutta viettää
yhteistä perhe-elämää Suomessa. Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen
perheenkokoajan aviopuolisolle koski siten myös perheenkokoajan etua ja
oikeutta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla. Asianosaisen muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen olisi
edellyttänyt, että siitä säädetään erikseen eikä ulkomaalaislain 62 §:n
muutoksella ollut voitu rajoittaa perheenkokoajan muutoksenhakuoikeutta.
Perheenkokoajalla oli valitusoikeus päätöksestä, jolla hänen
aviopuolisonsa perhesiteeseen perustuva oleskelulupahakemus oli hylätty.