EU:n tuomioistuimen tuomio: Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä- Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arviointi

Tuomioistuin selvensi menetelmiä, joilla kansalliset viranomaiset voivat arvioida turvapaikanhakijoiden seksuaalisen suuntautumisen uskottavuutta

A, B ja C, jotka ovat kolmansien maiden
kansalaisia, ovat kukin hakeneet turvapaikkamenettelyssä myönnettävää
määräaikaista oleskelulupaa Alankomaista. He ovat hakemustensa tueksi
vedonneet siihen, että he pelkäävät joutuvansa alkuperämaissaan
vainotuiksi erityisesti homoseksuaalisuutensa perusteella.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

Kolmansien
maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä
pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi
koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä
29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 3 kohdan
c alakohtaa ja pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa
menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista
1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 13 artiklan 3 kohdan
a alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että
toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, jotka toimivat
tuomioistuinten valvonnassa, selvittäessä tosiseikkoja ja olosuhteita,
jotka koskevat turvapaikanhakijan, jonka hakemus perustuu sukupuolisesta
suuntautumisesta johtuvan vainon pelkoon, väitettä tällaisesta
suuntautumisestaan, kyseiset viranomaiset arvioivat hakijan hakemuksensa
tueksi esittämiä lausumia ja asiakirjoja tai muita todisteita pelkkiin
stereotyyppisiin käsityksiin homoseksuaaleista perustuvilla
kuulusteluilla.

Direktiivin
2004/83 4 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan
7 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että
tällaisen selvityksen yhteydessä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset
kuulustelevat turvapaikanhakijaa yksityiskohtaisesti tämän
seksuaalisista tottumuksista.

Direktiivin
2004/83 4 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan
1 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että
mainitun selvityksen yhteydessä kyseiset viranomaiset hyväksyvät
näytöksi esimerkiksi sen, että asianomainen turvapaikanhakija suorittaa
homoseksuaalisia tekoja, alistuu ”testeihin” homoseksuaalisuutensa
selvittämiseksi tai esittää todisteina videotallenteita tällaisista
teoista.

Direktiivin 2004/83
4 artiklan 3 kohtaa ja direktiivin 2005/85 13 artiklan 3 kohdan
a alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että
kyseisen selvityksen yhteydessä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset
pitävät asianomaisen turvapaikanhakijan lausumia epäuskottavina vain
sillä perusteella, ettei hän ole vedonnut sukupuoliseen
suuntautumiseensa saadessaan ensimmäisen kerran tilaisuuden selostaa
vainon syitä.

Linkki yhdistettyihin asioihin C-148/13, C-149/13 ja C-150/13