Oikeuskansleri: Hovioikeudessa esiintynyt epäasiallinen käytös

Kantelija arvosteli hovioikeuden menettelyä, koska hovioikeudessa laaditun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen (erillisselvitys) mukaan hovioikeudessa esiintyi epäasiallista kielenkäyttöä, joka ilmeni rasistisina vitseinä sekä erilaisina vähemmistöjä koskevana alentavana kielenkäyttönä

Kyseisen erillisselvityksen mukaan hovioikeudessa esiintyi myös
istuntojen tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja koskevaa
halventavaa arvostelua. Lisäksi esiintyi työntekijöiden keskinäisessä
kanssakäymisessä sanallista kiusaamista ja nöyryyttämistä sekä varsinkin
erilaisiin juhlatilanteisiin liittyen seksuaalista häirintää.
Hovioikeus antoi kantelun johdosta selvityksensä.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella esille ei tullut, että
asiakkaita koskenutta epäasiallista kielenkäyttöä olisi esiintynyt
asianosaisten kuullen, vaan se oli tapahtunut niin sanotusti suljettujen
ovien takana. Asiassa ei myöskään tullut ilmi, että
erillisselvityksestä ilmenevällä menettelyllä olisi ollut vaikutusta
hovioikeuden ratkaisutoimintaan. Oikeuskanslerin mukaan selvää sinänsä
oli, että kuvatunlaista käytöstä ei saisi esiintyä. Yleisesti
oikeuskansleri totesi, että hovioikeuden sisäisetkin keskustelut voivat
julkisuuteen tullessaan olla omiaan horjuttamaan luottamusta
oikeudenhoidon tasapuolisuuteen ja yleensäkin asianmukaisuuteen.
Viranomaisen luottamusta herättävästä kuvasta huolehtiminen kuitenkin on
ensi sijassa viranomaisen itsensä ja ennen muuta sen johdon asia.
Erityisesti oikeuskansleri korosti, että työnantajalla on
toimimisvelvollisuus puuttua kaikenlaiseen lainvastaiseen tai muutoin
erillisselvityksestä ilmenevän kaltaiseen epäasialliseen käyttäytymiseen
(myös seksuaalinen häirintä ja vastaava).

Erillisselvitykseen sisältyi luettelo suositeltavista
jatkotoimenpiteistä. Hovioikeuden presidentin mukaan näihin
toimenpiteisiin oli suurelta osin ryhdytty. Oikeuskanslerilla ei ollut
oikeudellisia perusteita arvioida kerrottujen toimenpiteiden olleen
riittämättömiä tai muutoinkaan sellaisia, että hänellä olisi ollut
aihetta asiaan näiltä osin puuttua. Kokoavasti oikeuskansleri totesi,
että toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta on ensi sijassa hovioikeuden
johdon asia.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään myös yleisempänä kysymyksenä
hovioikeuden toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Hovioikeudelta pyydettiin tätä arviointia silmällä pitäen
selvityksessään kertomaan siitä, mitä toimenpiteitä hovioikeus oli
yhdenvertaisuuslain voimaan tulon (1.2.2004) jälkeen tehnyt
yhdenvertaisuuden edistämiseksi hovioikeudessa.

Hovioikeuden selvityksen perusteella kyse näytti tältä osin olleen
lähinnä yhdenvertaisuuslain mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman
laatimisesta ja sen yleisestä käsittelemisestä hovioikeudessa. Ottaen
huomioon jo perustuslaista johtuva yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite
ja viranomaisten velvollisuus ylipäätään ottaa kaikessa toiminnassaan
huomioon yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sekä yhdenvertaisuuslaissa
tarkemmin säädetty viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
oikeuskansleri katsoi, että hovioikeuden toimenpiteet yhdenvertaisuuden
edistämiseksi eivät olleet olleet riittäviä ennen ongelmien ilmituloa
hovioikeuden johdolle. Tätä käsitystä tuki oikeuskanslerin mielestä
omalta osaltaan sekin, että epäasiallista käytöstä oli selvityksestä
ilmenneessä laajuudessaan päässyt hovioikeudessa tapahtumaan.

Oikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkemykset hovioikeuden tietoon.

Asiassa pyydettiin lisäksi oikeusministeriötä antamaan selvityksensä
siitä, mitä toimenpiteitä ministeriö oli yhdenvertaisuuslain voimaan
tulon jälkeen tehnyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi
tuomioistuinlaitoksessa. Oikeusministeriö totesi lähettäneensä
kesäkuussa 2009 kaikille hallinnonalan virastoille kirjeen, jossa
kehotettiin hallinnonalan virastoja ja laitoksia laatimaan oma tai
toisen viraston kanssa yhteinen yhdenvertaisuussuunnitelma.
Oikeusministeriön selvityksestä ei ilmennyt, että ministeriö olisi
muutoin kuin mainitusta kirjeestä ilmenevin tavoin pyrkinyt edistämään
yhdenvertaisuutta tuomioistuinlaitoksessa.

Päätöksessään lausuttuun nähden ja ottaen erityisesti huomioon
oikeusministeriön itse kertomat tehtävänsä, joilla on vaikutusta muun
ohella kansalaisten yhdenvertaisuuteen, oikeuskansleri katsoi
tarpeelliseksi saattaa myös ministeriön tietoon esittämänsä näkemykset
viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta.

Linkki ratkaisuun.pdf