Hovioikeus arvioi oikeuskanslerin valituksesta oliko kyse oikeudenkäyntiavustajan tehtävästä

Oikeuskansleri katsoi valituksissaan valvontalautakunnan tulkinneen oikeudenkäyntiavustajalaissa tarkoitetun oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävän käsitettä liian laajentavasti

Valvontalautakunta on kahdessa käsiteltävänään olleessa valvonta-asiassa tulkinnut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävän käsitettä laveasti. Käsitteen tulkinnanvaraisuuden vuoksi oikeuskansleri haki valittamalla muutosta Helsingin hovioikeudessa valvontalautakunnan ratkaisuihin.

Ensimmäisessä valvonta-asiaa koskevassa ratkaisussaan valvontalautakunta oli 27.3.2014 määrännyt luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle huomautuksen, koska hän oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti jättänyt palauttamatta viivytyksettä valvonta-asiassa kantelun tehneen päämiehensä asiakirjat toimeksiannon päätyttyä. Valvontalautakunnan mukaan toimeksiannon sisältönä oli esitutkinnan käynnistämisen perusteiden arviointi sekä työsuhdesaatavien selvittäminen, missä tarkoituksessa oikeudenkäyntiavustaja oli lähettänyt selvityspyynnön päämiehensä työnantajalle. Valvontalautakunta katsoi toimeksiannossa olleen kysymys sellaisista asioista, jotka voidaan saattaa vireille tuomioistuimeen. Valvontalautakunnan mukaan kysymys oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävästä, jota hoitaessaan oikeudenkäyntiavustaja oli velvollinen noudattamaan 8 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia sekä kyseisessä tehtävässään valvontalautakunnan valvonnan alainen.

Oikeuskansleri katsoi valituksessaan Helsingin hovioikeudelle 9.5.2014 kysymyksenalaista olevan, voidaanko rikosilmoituksen tekemisestä kieltäytymistä tai esitutkinnan käynnistämisen perusteiden arviointia pitää oikeudenkäyntiavustajalain esitöissä esimerkkinä oikeudenkäyntiä valmistelevista toimista mainittuna asianosaisen avustamisena esitutkinnassa. Vaikka oikeudenkäyntiavustajalain esitöissä on todettu, että oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävät on ymmärrettävä laajasti, esitöiden valossa valvontalautakunnan tulkinta on tältä osin liiallisesti edellä mainittujen tehtävien alaa laajentava, ottaen erityisesti huomioon, ettei rikosilmoituksen tekeminenkään välttämättä johda esitutkintaan, jossa avustaminen on esitöissä nimenomaisesti mainittu oikeudenkäyntiä valmistelevana toimena.

Tätä tulkintaa tukee myös se, että esitöissä neuvonantoa on pidetty oikeudenkäyntiin liittymättömänä oikeudellisena palveluna, joka ei kuulu oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviin. Valvonta-lautakunnan ratkaisusta ilmenee oikeudenkäyntiavustajan ilmoittaneen kantelijalle, ettei hän käytettävissä olevan aineiston perusteella katso asiassa olevan perusteita esitutkintapyynnön tekemiseen ja että kysymys on oikeudenkäyntiavustajan mielestä ollut siviili- tai työoikeudellisesta asiasta. Tämänkaltaista toimintaa voidaan pitää pikemminkin oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen tehtäviin kuulumattomana neuvonantona. Tämän vuoksi valvontalautakunnan olisi tullut jättää tutkimatta sen toimivaltaan kuulumattomana kantelijan moite, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustaja viivytteli poliisitutkinnan vireille saattamisessa.

Siltä osin kuin oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa oli kysymys työsuhdesaatavien selvittämisestä, oikeuskansleri katsoi epäselväksi asian olosuhteissa jääneen, oliko toimeksiannossa ollut kysymys sellaisesta konkreettisesta riita-asiasta, jota tosiasiallisesti voitaisiin tuomioistuimessa käsitellä, eikä käytettävissä olleesta aineistosta siten ilmene, että oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa olisivat olleet kysymyksessä oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet tältäkään osin.

Epäselvää oli myös, onko toimeksiannossa myös tältä osin ollut kysymys asian alustavasta kartoittamisesta ja ennemminkin neuvonannosta, joka ei kuulu oikeudenkäyntiavustajalain hallituksen esityksen mukaan lain 8 §:ssä tarkoitettuihin oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviin. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa olisi ollut kysymys edellä mainituista tehtävistä. Valvontalautakunnan ei olisi tullut määrätä luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidollista seuraamusta. Tämän vuoksi oikeudenkäyntiavustajalle määrätty huomautus tuli poistaa.

Toisessa valvonta-asiaa koskevassa ratkaisussaan valvontalautakunta oli 14.10.2013 päättänyt ottaa tutkittavakseen valvonta-asiana kantelun, joka koski luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan menettelyä maatalousyhtymän yhteisomistussuhteen purkua koskevassa asiassa yhden omistajan asiamiehenä. Käräjäoikeus oli määrännyt erään asianajajan uskotuksi mieheksi toimittamaan yhteisomistussuhteen purkaminen. Valvontalautakunnan mukaan oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannossa kysymys oli oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tehtävästä, jossa oikeudenkäyntiavustaja oli valvontalautakunnan valvonnan alainen. Valvontalautakunta päätti 11.4.2014 antamassaan ratkaisussa, ettei oikeudenkäyntiavustaja ollut menetellyt oikeudenkäyntiavustajalaissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti.

Oikeuskansleri totesi valituksessaan Helsingin hovioikeudelle 15.5.2014, että oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 5 momentin sanamuodon sekä lakia koskevan hallituksen esityksen perusteella tuomioistuimen määräyksenvaraiset tehtävät ovat muita kuin oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen tehtäviä. Oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa luetellut velvollisuudet on 5 momentin säännöksellä nimenomaisesti ulotettu koskemaan luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa silloin, kun hän toimii määräyksenvaraisissa tehtävissä. Valvontalautakunnan tulkinnan mukaan oikeudenkäyntiavustaja ainakin nyt esillä olevan asian olosuhteissa hoitaa oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävää toimiessaan myös muussa roolissa, kuten asianosaisen avustajana, sellaisessa menettelyssä, jossa toinen henkilö toimii tuomioistuimen määräyksenvaraisessa tehtävässä.

Lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen ulottaminen tuomioistuimen määräyksenvaraisten tehtävien hoitamiseen on katsottu tarpeelliseksi, koska nämä tehtävät eivät ole oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtäviä. Kysymyksenalaista tähän nähden oli, voitiinko määräyksenvaraisiin tehtäviin liittyvät menettelyt rinnastaa oikeudenkäynteihin ja niihin liittyvät oikeudenkäyntiavustajien toimeksiannot edellä lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin.

Oikeuskansleri katsoi, ettei luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan ollut kysymys oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävästä ja valvontalautakunnan olisi tullut jättää oikeudenkäyntiavustajan menettelyä koskeva kantelu toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

Oikeuskansleri katsoi molemmissa valituksissaan valvontalautakunnan tulkinneen oikeudenkäyntiavustajalaissa tarkoitetun oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävän käsitettä liian laajentavasti ottaen huomioon, että valvontamenettelystä voi seurata oikeudenkäyntiavustajalle seuraamus, joka voi viime kädessä olla oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen tarvittavan luvan menettäminen. Oikeuskansleri totesi valvontalautakunnan tavoin, ettei oikeudenkäyntiavustajalaissa yksiselitteisesti määritellä, milloin oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävä alkaa tai päättyy. Kysymys jää varsin avoimeksi myös lain esitöiden valossa, mikä ei yhtäältä luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien oikeusturvan ja toisaalta heidän päämiestensä ja muiden mahdollisten kantelijoiden kannalta ole ongelmatonta.

Helsingin hovioikeus kumosi 2.10.2014 antamillaan päätöksillä (dnrot H 14/1474 ja H 14/1473) valvontalautakunnan ratkaisut ja jätti valvonta-asioissa tarkoitetut kantelut tutkimatta. Ensin mainitussa tapauksessa oikeudenkäyntiavustajalle määrätty huomautus poistettiin.

2.10.2014 Valitukset luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevissa valvonta-asioissa