Eduskunnan Brysselin asiantuntijan EU-katsaus: Perusoikeudet ja oikeusvaltion periaate EU:ssa

Perusoikeudet ja oikeusvaltion periaate ovat Euroopan unionin keskeisimpiä perusarvoja, joihin sitoutuminen on EU-jäsenyyden ehto. Viime aikoina useissa jäsenmaissa on kuitenkin alkanut ilmetä puutteita näiden perusarvojen noudattamisessa

Esimerkiksi lehdistönvapaus on ollut uhattuna varsinkin Unkarissa,
minkä lisäksi romanien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden
vähemmistöryhmien oikeudet eivät ole toteutuneet tyydyttävällä tavalla
kaikissa jäsenmaissa. Myös oikeusjärjestelmien toimivuudessa on ollut
ongelmia, esimerkiksi käsittelyajat ovat venyneet pitkiksi monissa
jäsenmaissa, myös Suomessa.

Tilanteesta tekee ongelmallisen se, että EU:n valtuudet puuttua
perusarvojensa loukkauksiin jäsenmaissa ovat melko rajalliset. Komissio
voi kyllä käynnistää SEUT 258 artiklan mukaisen rikkomusmenettelyn
jäsenmaata vastaan, mutta vain sellaisissa tilanteissa, joissa se voi
selkeästi osoittaa, että maa ei noudata jotain tiettyä unionin
oikeudesta johtuvaa velvollisuuttaan. Menettelyllä ei siis pystytä
puuttumaan kaikkiin ongelmiin eikä varsinkaan kovin kokonaisvaltaisesti,
ja esimerkiksi Unkarissa yksittäiset rikkomusmenettelyt ovat johtaneet
melko pirstaleiseen lähestymistapaan. Oikeastaan ainoa keino puuttua
ongelmiin kokonaisvaltaisemmin olisi turvautuminen SEU 7 artiklaan,
jonka mukaan neuvosto voi väliaikaisesti pidättää EU:n perusarvoja
rikkovalta jäsenmaalta sille perussopimusten mukaan kuuluvia oikeuksia,
mukaan lukien äänioikeuden neuvostossa. Tämä keino on kuitenkin niin
järeä, että kynnys sen käyttämiseen on korkea eikä sitä toistaiseksi
olekaan koskaan käytetty.

EU:n puuttumiskeinojen ongelmana on, että rajallisen
rikkomusmenettelyn ja järeytensä takia ydinpommiksikin kuvaillun SEU 7
artiklan menettelyn välillä ei ole oikein mitään keskitietä.
Maaliskuussa 2013 Saksan, Alankomaiden, Tanskan ja Suomen ulkoministerit
pyrkivät paikkaamaan tätä aukkoa ehdottamalla komission
puheenjohtajalle osoittamassaan kirjeessä uuden unionin perusarvoja
turvaavan mekanismin luomista. Kirjeessä visioitiin jopa EU-rahoituksen
epäämisen tasoisia keinoja puuttua perusarvojen loukkaamiseen. Tästä
konkretian tasosta jäätiin kauas, kun komissio vuotta myöhemmin vastasi
kirjeeseen julkaisemalla toimintakehyksen oikeusvaltioperiaatteen
vahvistamiseksi (KOM(2014)158). Tämän kehyksen puitteissa komissio ei
pysty antamaan jäsenmaille kuin suosituksia, joiden noudattamatta
jättämiseen ei esitetä muita reagointikeinoja kuin jo puutteellisiksi
havaitut SEUT 258- ja SEU 7 –menettelyt.

Komission haluttomuutta esittää keinovalikoiman laajentamista
selittänee se, että se tietää osan jäsenmaista vastustavan EU:n
toimivallan laajentamista perusoikeuksien alalla. Tilanteen näin ollessa
Suomen ja muiden samanmielisten maiden on tässä vaiheessa uusien
rankaisumenettelyjen tavoittelemisen sijaan tyydyttävä lisäämään
poliittista painetta EU:n perusarvojen vastaisesti toimivia maita
kohtaan. Yhtenä tavoitteena on nyt, että perusarvokysymyksiä
käsiteltäisiin säännöllisesti neuvoston kokouksissa, mikä tarjoaisi
jäsenmaiden edustajille sekä vertaistukea että -painetta omien maidensa
ongelmiin puuttumiseen. Keskustelujen pohjana voitaisiin käyttää
Euroopan perusoikeusviraston FRA:n tuottamia maakohtaisia raportteja,
jolloin myös FRA:n tekemä työ tulisi paremmin hyödynnetyksi.
Perusarvojen horisontaalisuuden vuoksi toiveissa on, että nämä
keskustelut käytäisiin oikeusministerineuvoston sijaan yleisten asioiden
neuvostossa.

On täysin mahdollista, että tilanne perusarvojen noudattamisen
valvonnan suhteen muuttuu uuden komission myötä. Onhan sen ensimmäiseksi
varapuheenjohtajaksi nousemassa Frans Timmermans, joka Alankomaiden
ulkoministerinä oli yksi edellä mainitun, perusarvoja turvaavan
mekanismin luomista vaatineen kirjeen allekirjoittajista. Timmermansin
vastuulle on tulossa nimenomaan perusoikeuksien ja oikeusvaltion
periaatteen toteutumisen valvonta, joten hän on hyvässä asemassa
vaikuttaakseen siihen, että uusi komissio tekee edeltäjäänsä pidemmälle
vietyjä esityksiä perusarvojen noudattamisen valvonnan suhteen.

EU:n perusarvojen toteutumista tukee se, että sen jäsenmaat ovat
allekirjoittajina myös lukuisissa kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa, joiden tavoitteet ovat EU:n perusarvojen
suuntaisia. Yksi näistä sopimuksista on Euroopan neuvoston 47 jäsenmaan
välinen Euroopan ihmisoikeussopimus, johon EU:kin on nyt Lissabonin
sopimuksen mukaisesti liittymässä. Näiden liittymisneuvottelujen loppuun
vieminen on myös yksi varapuheenjohtaja Timmermansille kaavailluista
tehtävistä.

Lisätietoa