OPTL: Lapsen asema oikeudenkäynnissä kaipaa kehittämistä

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa tarkasteltiin, kuinka lapsen etu ja oikeus osallistua itseään koskevan asian käsittelyyn toteutuvat huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelyssä

Lähtökohtana oli lastensuojelulain ja kansainvälisen
lapsen oikeuksien sopimuksen asettamat velvoitteet. Suomi on saanut
lapsen oikeuksien sopimusta valvovalta komitealta toistuvasti moitteita
siitä, ettei lapsia kuulla eikä lapsen etua arvioida riittävästi lapsia
koskevassa päätöksenteossa.

Tutkimuksen aineistona ovat olleet huostaanottohakemukset ja niistä
tehdyt hallinto-oikeuden päätökset kolmen kuukauden ajalta keväällä
2010. Lisäksi tutkimuksessa on haastateltu hallinto-oikeustuomareita.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että muodollisella tasolla yli
12-vuotiaiden lasten oikeus osallistua toteutuu hallinto-oikeuksissa
hyvin. Sen sijaan nuorempien lasten osallisuus, samoin kuin lasten
osallisuus sosiaalitoimessa näyttäytyvät ongelmallisena. Lapsen edun
tulkintaan liittyvät ongelmat ovat monitahoisia ja -tasoisia. Yksi syy
ongelmiin on se, ettei valtion ja kuntien hallinnossa ole riittävästi
tiedostettu lapsen edun ja osallisuuden erityisluonnetta
lastensuojelussa.

Lapsen muodollinen oikeus osallistua toteutuu hallinto-oikeuksissa hyvin

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lapsen muodollinen oikeus
tulla kuulluksi toteutuu huostaanottoasioissa kohtuullisen hyvin.
Erityisen hyvin lainsäädännön asettamista vaatimuksista huolehtivat
hallinto-oikeudet; hallinto-oikeuksien tulee kuulla lähinnä 12 vuotta
täyttäneitä lapsia, ja tämä vaatimus toteutuu myös käytännössä. Sen
sijaan tätä nuoremmat lapset jäävät helposti varsin näkymättömiksi.
Sosiaalitoimella on velvollisuus selvittää myös pienten lasten
mielipide, ja siinä näytti tutkimuksen perusteella olevan puutteita.

Hallinto-oikeuksissa lapsen kertomaa ei tyypillisesti kuitenkaan
analysoitu, eikä sen merkitystä pohdittu suhteessa päätöksentekoon.
Referointia käytettiin pääosin tilanteissa, joissa lapsen mielipiteet
tukivat päätöksen lopputulosta. Erityisen tärkeää lapsen mielipiteen
arviointi olisi kuitenkin tapauksissa, joissa päätös tehdään lapsen
tahdon vastaisesti. Valitettavan usein lapsi mielipiteineen sivuutetaan
tällöin päätöksissä kokonaan.

Lapsen etua on vaikea arvioida

Yksi huostaanoton edellytyksistä on, että lapsen terveys ja kehitys
uhkaa vakavasti vaarantua kotiolosuhteiden tai lapsen oman käytöksen
vuoksi. Hallintotuomioistuimet arvioivat lapsen etua pitkälti tämän ns.
vaarantumisedellytyksen kautta. Tämä ei ole välttämättä ongelma silloin,
kun lapsen kaltoinkohtelun tai perushuolenpidon puute oli ilmiselvää.
Tällöin lapsen oikeus fyysiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen sivuuttaa
muut huostaanottopäätöksen tekohetkellä mahdollisesti harkittavaksi
tulevat lapsen edun elementit. Sen sijaan ongelmat käyvät ilmeisiksi,
kun kyse on epämääräisemmistä huostaanottoperusteista. Tällöin
päätöksissä ovat esillä esimerkiksi vanhempien jaksamattomuus,
elämänhallinnan puute tai vanhempien ja lasten väliset suhteet. Niiden
perusteella lapsen terveyden ja kehityksen vaarantuminen ei enää
välttämättä ole itsestään selvää. Siksi näitä edellytyksiä tulisi
arvioida lapsen näkökulmasta ja suhteessa lapsen edun eri elementteihin.
Näin tehtiin vain harvoissa päätöksissä.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että eri viranomaiset saattavat antaa
lapsen edulle samassakin tapauksessa hyvin vaihtelevia tulkintoja.
Osaltaan se kertonee siitä, että perheitä koskeva päätöksenteko on
poikkeuksellisen harkinnanvaraista. Päätöksenteon kontrollin ja
valvonnan kannalta tämä korostaa vaatimusta perustella päätökset
avoimesti ja riittävän yksityiskohtaisesti.

“Ongelmien taustalla voi osin myös olla kyse vanhoista asenteista, eli
lasten osallisuuden lisääminen saatetaan kokea aikuisten arvovaltaa
heikentävänä”, tutkija Virve de Godzinsky arvelee. de Godzinskyn mukaan
lapsen oikeudellisen aseman vahvistuminen edellyttää joka tapauksessa
perustavaa asennemuutosta: kokonaisvaltaista positiivista suhtautumista
lapsiin ja lasten näkemysten kunnioittamista. “Lapset eivät ole
välttämättä ole tietoisia oikeuksistaan, ja he tarvitsevat niiden
toteuttamiseen usein aikuisten apua”.