KHO: Tasingosta luopuminen ei aiheuta verotettavaa lahjaa

KHO:2014:135 Lahjaverotus – Verovelvollisuus – Avioero – Ositus – Tasingosta luopuminen

Puolisoiden A:n ja B:n avioeron johdosta laatimassa osituskirjaluonnoksessa olevan laskennallisen osituksen mukaan A:lla olisi oikeus saada avio-oikeuden perusteella tasinkoa B:n omaisuudesta avioero-osituksessa. Puolisot A ja B olivat pyytäneet ennakkoratkaisua siitä, saako B lahjan, jos A luopuu kokonaan vaatimasta avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa B:ltä avioero-osituksessa. Verohallinto selitti ennakkoratkaisunaan, että A:n luopuessa vaatimasta avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa avioero-osituksessa B:n ei katsota saaneen verotettavaa lahjaa A:lta.

Hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ennakkoratkaisusta tekemän valituksen ja totesi muun ohella, että avio-oikeus on puolison suojaksi luotu siviilioikeudellinen järjestelmä. Avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa, eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. Sitä, että A luopuu vaatimasta tasinkoa avioeron jälkeen toimitettavassa osituksessa, ei edellä lausuttuun ja myös siihen nähden, ettei asiassa ole osoitettu A:n nimenomaisena tarkoituksena olevan antaa varallisuutta lahjana B:lle, voida pitää A:n B:lle antamana perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuna veronalaisena lahjana. Asiaa ratkaistaessa ei ole merkitystä sillä, täyttyvätkö tapauksessa avioliittolain osituksen sovittelua koskevat edellytykset. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Ennakkoratkaisu.

• KHO:2014:135