Itsekriminointisuoja liittyy myös ns. liikennepaon rangaistavuuteen

KKO:2014:67

Liikennerikos – Liikennerikkomus
Itsekriminointisuoja
Perustuslaki – Perusoikeudet

A oli vaurioittanut autollaan toista autoa. Syyttäjä vaati
tieliikennelain 103 §:n nojalla A:lle rangaistusta liikennerikkomuksesta
myös sillä perusteella, että A oli tieliikennelain 59 §:n 3 momentissa
säädetyn velvollisuuden vastaisesti jättänyt ilmoittamatta tapahtumasta
vahinkoa kärsineelle tai poliisille. Kysymys siitä, voitiinko A:n
menettely lukea hänen syykseen rikoksena, kun otettiin huomioon
säännöksen tarkoitus, ilmoitusvelvollisuuden sisältö ja se seikka, että
ilmoittamisvelvollisuuden täyttämällä A olisi joutunut ilmiantamaan
itsensä rikoksesta. Vrt. KKO:1996:101

• KKO:2014:67

18. Edellä on jo päädytty katsomaan, että oikeus olla ilmiantamatta
itseään rikoksesta on osa perustuslain 21 §:ssä taattua oikeusturvaa.
Tässä tapauksessa käsillä ei ole ollut sellaisia Korkeimman oikeuden
tuomion perustelujen kohdassa 13 tarkoitettuja seikkoja tai olosuhteita,
joiden johdosta itsekriminointisuojan voitaisiin perustellusti katsoa
kaventuvan tai väistyvän jonkin sitä tärkeämpänä pidettävän oikeuden
turvaamiseksi. Siten oikeus olla ilmiantamatta itseään on peruste
vapauttaa A siitä rikosoikeudellisesta vastuusta, joka on
tieliikennelain avoimessa ja laaja-alaisessa 103 §:ssä säädetty myös
lain 59 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden
rikkomisesta. A:n menettelyä ei näin ollen voida lukea hänen syykseen
rikoksena.