Valvontarangaistukseen tuomittua on kuultava kun harkitaan toimia rangaistuksen suorittamisen epäillyn laiminlyönnin johdosta
1.7.2014 | OikeusuutisetRHO:2014:2 Valvontarangaistuksen muuntaminen vankeudeksi Kuuleminen Tiedoksianto
Valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:n mukaan jos tuomittu ei aloita rangaistuksen suorittamista, Rikosseuraamuslaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lain 25 §:n 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on 19 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa viipymättä laadittava asiasta selvitys syyttäjälle. Selvitystä laadittaessa tuomitulle on annettava tilaisuus tulla kuulluksi. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 17/2010 vp. s. 45) on nimenomaisesti todettu, että tuomitulle tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi jo siinä vaiheessa, kun rikosseuraamuslaitos laatii asiassa lausuntoa. Edelleen perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 30/2010 vp. s. 8) on korostettu tuon selvitysvaiheessa tapahtuvan kuulemisen olevan sopusoinnussa perustuslain 21 §:n 2 momentin kanssa.
Hovioikeus totesi olevan paitsi tarkoituksenmukaista myös lain systematiikan mukaista, että mahdollisen hyväksyttävän syyn olemassaolo selvitettäisiin heti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. A:lle olisi tullut antaa lain edellyttämä tilaisuus tulla kuulluksi jo selvitystä laadittaessa, eikä tuota kuulematta jättämistä voida pitää asian merkitys sekä mahdollisen hyväksyttävän syyn selvittäminen huomioon ottaen merkityksettömänä.
Hovioikeus katsoi edellä mainitun laiminlyönnin A:n kuulemisessa kyseisessä tapauksessa korjaantuneen sillä, että A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi valvontarangaistuksen muuntamista koskevassa asiassa käräjäoikeudessa. A oli vielä tosiasiallisesti tullut kuulluksi myös hakiessaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun.
—
Ilmoittautumiskehotus oli lähetetty A:lle hänen väestötietojärjestelmästä ilmenevään osoitteeseensa tavallisena kirjeenä. Ilmoittautumiskehotus ei ollut palautunut ulosottoon. Hovioikeus katsoi tämän viittaavan siihen, että A oli saanut asianmukaisesti ilmoittautumiskehotuksen tiedoksi. Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty selvitystä, että ilmoittautumiskehotuksia oli lähetetty enemmän kuin yksi. Kun tiedoksianto oli lähetetty tavallisella kirjeenä, A:n ei ollut mahdollista todistaa sitä, ettei kirje ollut tullut perille. Kun otettiin huomioon, että ilmoittautumiskehotuksen tiedoksi saaminen synnytti valvontarangaistukseen tuomitulle merkittäviä velvollisuuksia, joiden laiminlyönti saattoi johtaa valvontarangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, oli epäselvässä tilanteessa syyttäjän asiana osoittaa, että ilmoittautumiskehotus oli tullut vastaanottajan tietoon.