Somalialaisen oleskelulupa peruutettiin, KHO:lla ei velvollisuutta suulliseen käsittelyyn

KHO:2014:114

Ulkomaalaisasia – Toissijaisen suojeluaseman peruuttaminen – Oleskeluluvan peruuttaminen – Karkottaminen – Somalia – Somalimaa – Kielianalyysi – Kansainvälinen suojelu

Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut Somalian kansalaiselle
myönnetyn toissijaisen suojeluaseman ja oleskeluluvan sekä määrännyt
hänet karkotettavaksi Somaliaan (Somalimaahan), koska suoritetun
kielianalyysin perusteella hän oli tosiasiassa kotoisin Somalimaasta
eikä Etelä-Somaliasta, kuten oli kertonut, eikä siten ollut
kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että kun otettiin huomioon kielianalyysin tulos,
muutoksenhakijan väittämänsä asuinpaikan yleisluonteinen ja vähäinen
tuntemus ja asiassa ilmenneet eri henkilöiden osin ristiriitaiset
kertomukset muutoksenhakijan asuinpaikasta, voitiin perustellusti
katsoa, että hän ei ollut kotoisin Etelä-Somaliasta vaan Somalimaasta.
Muutoksenhakijan katsottiin siten antaneen tietoisesti vääriä tietoja,
jotka olivat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen, ja kun asiassa ei
ollut ilmennyt perusteita kansainvälisen suojelun myöntämiselle
suhteessa Somalimaahan, hänelle myönnetty toissijainen suojeluasema oli
tullut ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin nojalla peruuttaa.
Syyttämättäjättämispäätöksellä ei ollut välitöntä yhteyttä tämän asian
oikeudelliseen arviointiin. Asiassa ei ollut edellytyksiä oleskeluluvan
myöntämiselle yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Koska
muutoksenhakija siten oleskeli Suomessa ilman vaadittavaa
oleskelulupaa, hänet oli voitu ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1
kohdan nojalla määrätä karkotettavaksi kotimaahansa. Karkottamisen
puolesta puhuvat seikat olivat sitä vastaan puhuvia seikkoja
painavammat.

Suullisen käsittelyn toimittaminen ei ollut
asiassa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin
tarpeen, koska muutoksenhakijan ei katsottu kykenevän enää antamaan
asiaan vaikuttavaa uutta selvitystä eikä hänen aikomuksenaan ollut
esittää itsensä kuulemisen lisäksi mitään muuta todistelua. Euroopan
unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohta soveltui asiaan, mutta
siitä ei aiheutunut velvollisuutta suullisen käsittelyn pitämiseen,
koska suullisella käsittelyllä ei olisi ollut saatavissa tosiasioita
koskevaa ratkaisevaa lisäselvitystä ja koska muutoksenhakijaa oli kuultu
henkilökohtaisesti tuomioistuinkäsittelyä edeltävässä
hallintomenettelyssä.

• KHO:2014:114